Luin pari viikkoa sitten Paul Austerin New York -trilogian kaksi ensimmäistä osaa. Niiden jälkeen piti hiukan ottaa happea ennen kuin tartuin kolmanteen osaan.
Kaksi ensimmäistä osaa herättivät lähinnä ärsytyksen ja riittämättömyyden tunteita, eikä kolmas tietenkään poikkea niistä. Muutenhan trilogian yhtenäisyys olisi mennyttä.
Lukittu huone kulkee pitkään aivan normaalin tarinankerronnan reittejä ja tapoja. Päähenkilö on journalisti, joka saa haltuunsa kadonneen nuoruudenystävänsä jäämistön ja toiveen siitä, että hän kävisi läpi tämän ystävän jälkeensä jättämät käsikirjoitukset. Käsikirjoitukset osoittautuvat hyviksi, ja ne julkaistaan. Päähenkilö rakastuu kadonneen ystävän vaimoon, menee tämän kanssa naimisiin ja adoptoi pariskunnan pojan. Alkaa siis elää toisen henkilön elämää, samaa tematiikkaa on ollut trilogian aikaisemmissakin osissa. Tapahtuu vielä muutakin, joka edelleen kulkee aivan tavallisen tarinankerronnan reittejä.
Mutta koska ollaan postmodernin kirjallisuuden ytimessä, jossa pitää rikkoa kerrontaa ja sen keinoja, Auster laittaa puolivälin jälkeen palapelin rikki. Ja niin kuin asiaan kuuluu, hajottamista kommentoidaan tekstissä.
”Sillä minun nähdäkseni juuri mikä tahansa tekee tarinan kertomisen niin vaikeaksi. Kun mitä tahansa voi tapahtua - juuri silloin sanat alkavat pettää.”
”’Ei ole pakko uskoa. Enhän minä muuta tee kuin kerron tarinaa. Sinun sopii uskoa mitä haluat.’”
”Sanat olivat kaikki tuttuja mutta näyttivät silti olevan oudossa yhteydessä, ikään kuin niiden lopullinen tarkoitus olisi kumota toisensa. Enpä voi sitä muutenkaan kuvata.”
Niinpä niin. On hyvä, että trilogia tuli luettua, jonkun piti tällaisetkin tarinat kertoa. Mutta se, että tällaista postmodernia kirjallisuutta ei enää kukaan kirjoita tai ainakaan julkaise, kertoo varmaankin kaiken olennaisen. Ehjä ja suljettu tarina ei kuollut vaikka niin joskus epäiltiin, ei edes taidekirjallisuudessa.
Paul Auster: Lukittu huone (New York -trilogia)
Suom. Jukka Jääskeläinen ja Jukka Sirola
Tammi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!