Kirjallisia

Kirjallisia

lauantai 10. toukokuuta 2014

Mieskirjailijalta onnistunut teos

Hitaasti kirjoittaminen, paloissa, ei oikein sovi luonteelleni. Käsi taas ei anna myöden kirjoittaa luonteenmukaisesti kymmenellä sormella tuhatta ja sataa vieläkään. iPadin Dragon dictationin kanssa (puheentunnistusohjelma) aion tulla vielä sinuiksi, mutta vielä emme ole täysin sopusoinnussa. Kirjoittamista ehkäisevän vaivan takana on yli vuosi sitten sattunut liukastuminen ja sen sekä muutaman leikkauksen seurauksena käteen tullut riesa nimeltä CRPS. En suosittele.

Vaikken olekaan saanut blogiin asti lukukokemuksista asiaa, on luettujen kirjojen pino kasvanut entisestään. Dekkarihaasteen vastaanottamisen jälkeen on Mari Jungstedtia tullut luettua lisää, kirjastosta hain Anna Janssonia myös. Läckbergit olen lukenut kaikki, myös suomentamattomat, jo viime vuonna, joten niillä ei haasteeseen pääse enää mukaan. Tartuin myös Elisa Kirjan tarjoukseen ja hankin iPadille Eve Hietamiehen Tarhapäivän, josta kirjoittelen toiste. Mainitsen sen nyt siksi, että kirjassa mainitaan tuo riivaajani CRPS. Joka paikasta se nyt tunkeekin, sairaus, josta en ennen viime joulukuuta ollut kuullut mitään.

Tässä eräänä päivänä luin pohdintaa siitä, että äideille mainostetaan äitienpäivälahjaksi kauneus-, puutarha- ja keittokirjoja tai mahdollisesti jopa dekkareita, kunhan ne ovat naisdekkaristien kirjoittamia. Suomalaisen kirjakaupan äitienpäiväkirjamainoksessa Anna-lehdessä oli onneksi muutakin, Siri Hustvedtiä, ainakin. Mutta miten sattuikaan, naiskirjailijoitahan naisille myydään. Isänpäiväksi tarjotaan kirjailijoita ilman etuliitettä, äitienpäiväksi NAISkirjailijoita. Eivät kaikki äidit Lehväslaihosta sytykään, mutta kyllä niitä fiksuja MIESkirjailijoitakin on (en voi ottaa kantaa herra Lehväslaihon fiksuuteen, kun en häntä tunne, en tuotantoaankaan muuta kuin isänpäivämainoksista ja antikvariaattien hyllyistä). Tässä blogissa olen tainnut ruotia vain niitä etuliiteellisten kirjailijoiden tuotoksia, joita on – pakko myöntää – yöpöydällä ja viereisen vaatekaapin päällä 80% pinojen sisällöstä. Perhana. Tässä tulee - tadaa! - poikkeus sääntöön: Harri Närhen kiehtova trilleri Viimeinen vuoro. 



Takakannen otsikossa lukee: ”Ovela psykologinen trilleri profiloijasta ja pankkiryöstäjästä.” Lyhyt kuvaus kuulostaa melkein perinteiseltä, mutta sitä tämä kirja ei ole. Ovela se kylläkin, sitä nimenomaan. Kirja ei ole dekkarikaan vaan jotain ihan muuta ja paljon enemmän. En osannut odottaa mitään ja ensimmäisen luvun jälkeen olin jo lähes koukussa. Toisen luvun jälkeen olin aivan koukussa ja tarina kaikessa poikkeuksellisuudessaan alkoi viedä. Pankkirosvoperheenisä kuvataan ensin eräänlaisena tapahtumien uhrina, häntä alkaa jopa sääliä (nämä epämääräisyydet sallittakoon, en halua pilata näitä kiehtovia juonenkäänteitä keneltäkään). Profiloija kuvataan oman alansa ammattilaisena, hänelläkin on hiukkasen poikkeuksellinen historia. Sen jälkeen profiloija ja pankkirosvo vuorottelevat lukujen kertojina. Pankkirosvo kertoo menneistä ja pohtii tulevaa, tarina etenee ja saa monen monta uudenlaista käännettä.

Voin lämpimästä suositella Viimeistä vuoroa kaikille, jotka eivät ole perinteisten dekkareiden ystäviä. Tarina on älykäs, siinä on lukuisia hyvin mietittyjä detaljeja, makaabereja ja rujojakin käänteitä, yllätyksellisyyttä, joka ei mässäile millään ja joka on kuitenkin enemmän ja syvemmin kaikkea kuin mikään tavanomainen rikoskirja. Jos Dan Brownin trillereissä juostaan hengästyneenä ja verissä päin karkuun 450 sivua, pohditaan tässä vuosikymmenten halki asioita verkkaisesti niin virolaisessa ortodoksiluostarissa, varastotyössä kuin jämsäläisessä hotellihuoneessakin. Ja silti myös juostaan karkuun. Ruumiitakin tulee, niitä halajeville tiedoksi. Loppu jää kaivelemaan, että se jääkin kaivelemaan...

Seuraavaksi etsin kirjastosta Harri Närhen kehutun Isättömät. Viimeisen vuoron takaliepeen arvioiden perusteella se kannattaa myös lukea. Mieskirjailijakin voi näköjään onnistua! 

Harri Närhi: Viimeinen vuoro
WSOY



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!