Kirjallisia

Kirjallisia

torstai 1. tammikuuta 2015

Maailma tarvitsee meluavia optimisteja

Esko Valtaojan kirjat olen tainnut nyt lukea kaikki, kun joulupukki toi Avoimen tien (2004). Tämä kirja ei ollut millään lailla yllättävä, mutta taattua Valtaojaa kyllä. Hän kirjoittaa tavallaan samaa kirjaa yhä uudestaan ja uudestaan, hiukan vain näkökulmia varioiden.



Valtaojan suuri kertomus, hänen perimmäinen ajatuksensa on tiivistettävissä yhteen sanaan: optimismi. Maailmassa jossa jokaisen kansalaisvelvollisuus on voivotella huonoja aikoja ja haikailla menneiden perään, Valtaoja pyrkii toistuvasti muistuttamaan siitä että oikeasti asiat paranevat, katsottiinpa niitä kosmisessa tai vähän pienemmässä mittakaavassa.

Valtaoja siteeraa tanskalaista tilastotieteilijää Björn Lomborgia: "Me jätämme jälkeemme paremman maailman kuin mitä saimme, ja juuri se on niin fantastista maailman todellisessa tilassa. Tänä päivänä syntyvät lapset - sekä teollistuneissa että kehitysmaissa - tulevat elämään pitempään ja terveempinä, saamaan enemmän ruokaa, paremman koulutuksen, korkeamman elintason, enemmän vapaa-aikaa ja paljon enemmän valinnan mahdollisuuksia - ilman että maapallon ympäristö tuhoutuu. Ja sellainen maailma on kaunis maailma."

Sodan voittaa yleensä se joka lujemmin uskoo itseensä. Pessimismin vastapainoksi parempi tulevaisuus vaatii meluavia optimisteja, ja hyvin kirjoittavan optimistin juttuja jaksaa aina lukea.

Esko Valtaoja: Avoin tie. Kurkistuksia tulevaisuuteen
Ursa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!