Söpö brittipiiras

Piiraan maku makea on dekkari, joka minulle osui Blogatin ja Elisa Kirjan kirjaystäväringin jouluyllätyksessä ja sen oli valinnut kirjablogi nimeltä Sockerslott. Sain myös koodin, jolla saatoin tuon kirjan ladata Elisa Kirjan palvelusta. Nytpä kävi kuitenkin niin, että ennenkuin ennätin koodia käyttää, Piiraan maku makea ilmestyi HS Kirjan viikon kirjana, joten sain sen lehden tilaajana sitä kautta ilmaiseksi. Aiemmin en kirjoja HS Kirjan kautta ollutkaan lukenut eikä kokemus ollut kovin kehuttava, mutta siitä lisää myöhemmin.

Piiraan maku makea on puhdasverinen brittiläinen dekkari Agatha Christien jalanjäljissä. Tai no, ei kuitenkaan puhdasverinen, sillä kirjailija Alan Bradley on kanadalainen.

Päähenkilö on 11-vuotias Flavia de Luce, joka asuu isänsä ja kahden sisarensa kanssa vanhassa kartanossa pienessä englantilaisessa kylässä. Flavian äiti on kuollut ja hän viettää aikaansa kartanoon rakennetussa laboratoriossa ja tietää kemiasta kovin paljon ikäisekseen.

Kirjassa tapahtuu luonnollisestikin murha ja ruumis löytyy kurkkupenkistä. Flavia selvittää rikosta haluten päihittää poliisit ja nokkela tyttö menestyy tehtävässään mainiosti. Hitusen verkkaisesti etenevä tarina saa vauhdikkaan lopun ja siinä matkan varrella tutustutaan englantilaiseen sisäoppilaitokseen, kirjastoon, majataloon ja moniin muihin asioihin ja ilmiöihin, jotka ovat tuttuja mistä tahansa brittidekkarista, joka ajoittuu noin suurinpiirtein Agatha Christien kirjoittamisen aikoihin.

Kirja on näppärä ja sitä on kiva lukea. Näppärä ja kiva ovat adjektiiveja, jotka eivät ole järin ylistäviä, enkä tästä voi järin ylistävästi kirjoittaa, mutta toisaalta harva dekkari on ylistyspuheen arvoinen. Tämä viihdytti ja oli nopealukuinen, ominaisuuksia nekin. Flavia on päähenkilönä hupaisa pikkuvanha tyttönen. Kemiallisia yhdisteitä pohditaan kirjassa laajalti ja pääosin ihan vakuuttavasti. Kuitenkin sivulla 368 (jos kirjaa luetaan ipadilla vaakamallisesti, kaksi sivua ruudulla) lukee näin:

"Sen lisäksi saatoin haistaa vanhan moottoriöljyn makeahkon lemun, ikivanhan bensan pistävän katkun, hiilimonoksidin, autonrenkaiden kumin ja ehkä aavistuksen otsonia, joka oli peräisin aikaa sitten loppuuun kuluneista sytytystulpista." 

Siinäpä kummallinen virhe. Hiilimonoksidi, häkä, ei kyllä ymmärtääkseni haise eikä tuoksu miltään, siksi se niin petollista onkin.

Jos olet brittidekkarien fani, lue ihmeessä tämä. Aivan kuin jostain olisi löytynyt kadonnut Agatha Christien käsikirjoitus, mutta ei ihan. Kanadalainen Alan Bradley on tehnyt oivan aikamatkan ja uskon, että Flavia de Lucen seikkailuita lukee moni vielä uudelleenkin, niitä nimittäin on kirjoitettu useita.

Vielä pari sanaa HS Kirjasta. Elisa Kirjan valikoimista olen ostanut useita kirjoja ja pitänyt lukukokemuksesta iPad minilläni. Tietokoneen ruudulta en kirjoja ole lukenut, koska pieni tabletti on mukava ja kevyt kädessä. Elisa Kirjan käyttöliittymä on mukava ja muokattava. Fontin kokoa voi muuttaa ja lukija pysyy kärryillä koko ajan siitä, missä kohtaa kirjaa lukemisessaan on. Kirja pysyy pädissä ladattuna vaikka sitä lukisi lentokoneessa. 

Kuva: Piiraan maku makea Elisa Kirjan kaupassa

Kuva: Piiraan maku makea ladattavissa HS Kirjan palvelusta

HS Kirjalla on tässä paljon oppimista. Latasin kirjan HS-applikaation kautta pädilleni. Vietin vuorokauden poikani kanssa laivalla ja ajattelin säästää kantamuksissa ja olla ottamatta kirjakirjoja, siis painettuja kirjoja, mukaan ja otin vain iPadin. Kun pirpana illalla simahti, otin pädin esille ja yritin lukea. Kas kummaa, lataamani kirja ei ollutkaan pädillä vaan se piti hakea nettiyhteydellä uudestaan. Onneksi olimme vielä sen verran hyvin kännykkäverkon lähettyvillä, että sain iphonen nettiyhteyden jaettua iPadille ja kirjan talteen. Sittemmin totesin, että HS-applikaatio ilmeisesti kerran vuorokaudessa tarkistaa tilauksen voimassaolon ja tuosta syystä kirja pitää ladata kerta toisensa jälkeen uudelleen (jos sitä ei ihan kertaistumalta lue). Ihan kökkö systeemi, pakko sanoa. Jos olisin ollut lentokoneessa ja joutunut katselemaan tyhjää ruutua, olisin suorastaan harmistunut. Ehkäpä HS Kirjan maksullisessa versiossa (jossa kaikki kirjat ovat saatavilla kuukausimaksulla sen sijaan, että tavallisten lehtitilaajien HS Kirjassa on luettavana maksutta vain yksi kirja kerrallaan) lataus on matkailevan lukijan kannalta turvallisempi, mutta ihan kovin helposti en kuukausimaksulliseen versioon rahojani uskalla laittaa, koska e-kirjan tärkeä ominaisuus on se, että se on valmiiksi ladattuna ja pysyy siellä. Tässä vertailussa Elisa Kirja saa täydet pisteet käyttäjäystävällisyydestä. Voin lukea samaa kirjaa sekä iPadilla että puhelimellani ja kumpaankin kerran ladattu kirja pysyy synkronissa ja voin lukea sitä mainiosti vaikka vuorotellen kummastakin. 

Alan Bradley: Piiraan maku makea
Bazar Kustannus