On kiva yllättyä positiivisesti

Lukemattomien kirjojen pino huojuu huojumistaan niin yöpöydällä kuin viereisen kaapin päälläkin. Olohuoneen puolella on lisähyllyjä, jotka laitettiin seinään syksyllä, koska ne alkuperäiset 25 hyllymetriä ovat jo täynnä. Välillä yritän tehdä lakkoja ja vannon, etten hanki lisää luettavaa ennenkuin jokin tietty pino on luettu. Kirjastossa käyn muka vain palauttamassa kirjoja. Viime lauantainakin yritin tehdä niin. Raision kirjastossa jokerilainat (pikalaina) ovat heti palautusautomaatin vieressä. Tuskaa. Viime lauantaina Tomi jäi odottamaan autoon, kun lähdin palauttamaan paria kirjaa. Ihan vaan vilkaisin taakseni ja siinähän oli hauskaksi välipalaksi ajattelemani Mama mojo Laura Paloheimolta.

Etukäteen tiesin, että kirja on chick-litiä, minkä ajattelin sopivan mainioksi välipalaksi hiukan raskaahkon Hän valitsi nimekseen Merril Hintikan ohessa (siitä toisella kertaa, siinäpä opus).

Laura Paloheimon aiempaa tuotantoa en tunne, mutta olen jonkin aikaa seurannut häntä instagramissa (ja hän minua) omalla ja blogimme ig-tileillä. Hänen ig-tyylinsäkin on ihastuttavan hömppä ja kirjan luettuani mietin, miten tarkkaan se hömppyys on mietittyä vai onkohan hänessä itsessään osa tätä Mama mojon Juliaa.

Kirjassa on 328 sivua, mikä on aika mainio määrä tarinalle, joka imaisi mukanaan. Juu, luin kirjan päivässä, sillä mitään raskastahan lukeminen ei ollut ja myönnän nauraneeni ääneen.

Päähenkilö on 34-vuotias Julia, joka viettä kesää ensimmäisen lapsensa kanssa yhdistäen äitiyttä ja oman kaupan pyörittämistä. Tunnen kovasti lämpimiä tunteita kaikkia pikkuputiikkeja kohtaan ja kirjan kaikki päähenkilön omaan kauppaan tai muistoihin mumminsa kaupasta liittyvät kohdat luin ja nautin. Juu, hömppäähän tämä, mutta kun olin lukenut kirjaa reiluun puoliväliin, totesin, että tarina ei ole ihan suoraviivainen eikä ennalta-arvattava vaan kirjailijan kehittämät juonenkäänteet ovat aika mainioita ja tarina jolkottaa lisäten kierroksia.

Kirjan kieli on elävää, kirjoitus- ja kielioppivirheitä en bongannut ja dialogikin on varsin sujuvaa. Onko Laura Paloheimolla eväitä tulla vaikkapa kotimaisten chick-litien ilkkaremekseksi, sen näyttää aika, mutta sellainen vaikutelma tästä voi tulla.

Jos pidät kirjasta, joka naurattaa, käsittelee lapsiperhettä, parisuhdetta, vauva-arkea, työn ja perheen yhdistämistä, nauraa trendeille niitä kuitenkin erinomaisesti ymmärtäen ja hihittää monelle muullekin asialle, nappaa tämä viikonlopun iloksi.

Laura Paloheimo: Mama mojo
Otava