Olen ennenkin ihmetellyt, miksi Annie Ernaux on saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Jostain kumman syystä tartuin silti Nuori mies -kirjaan.
Tämä kirja lyö lyhyydessään kaikki ennätykset. E-kirjana siinä on yhdeksän (9) sivua, ja sen lukee vartissa. Piti oikein tarkistaa, että myydänkö tätä oikeasti kirjana. Kyllä vaan myydään, fyysisessä kirjassa nuo sivut on saatu jotenkin venymään neljäänkymmeneen. Tämä voisi olla lehtijuttu, sellaisena tämä olisi oikein hyvä.
Ja kuten ennenkin, en löydä tästä mitään kirjallisia ansioita. Ei erityistä kieltä tai muotoa tai rytmiä tai tunnelmaa tai tenhoa. Aihekaan ei ole mitenkään ainutlaatuinen: 55-vuotias naisminäkertoja on suhteessa 25-vuotiaan miehen kanssa, ja pohtii, millaista se on.
Ihan mielenkiintoisia pohdintoja toki löytyy.
”Monessa asiassa - kirjallisuudessa, teatterissa, sovinnaistavoissa - olin hänen opastajansa, mutta hänen kanssaan opin uutta itsekin. Minulle tärkein syy jatkaa suhdetta oli se, että olin oikeastaan elänyt saman jo aikaisemmin ja olin nyt suhteessa fiktiivisenä henkilöhahmona.”
”Toisinaan puhuimme ajasta, jolloin hän olisi naimisissa ja pienen lapsen isä. Tulevaisuus, josta puhuimme sylikkäin, toisiamme silmiin katsoen, itkua nieleskellen, ei ollut mitenkään surullinen. Se teki nykyhetkestä vieläkin väkevämmän ja koskettavamman, koska koimme sen ikään kuin jo valmiiksi menneisyytenä.”
Johtopäätös on tyly vanhenevalle ihmiselle. Tyly, mutta tosi.
”Koin yhä selvemmin, että voisin koota kuvia, kokemuksia ja vuosia tuntematta enää mitään muuta kuin toistuvuuden.”
Hops, tulin sitten siteeranneeksi melko suuren osan tästä kirjasta.
Annie Ernaux: Nuori mies
Suom. Lotta Toivanen
Gummerus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!