Toivo elää naisissa

Suomen kuvalehden kirja-arvioista bongasin mielenkiintoisen uutuuden, jossa Helmi Kekkonen kertoo omasta kirjoittamisestaan.

Näin minä sen kirjoitin ei ole kirjoitusopas, mutta kyllä sitä sellaisenakin voi lukea. Kekkonen kertoo Liv!-kirjansa syntyprosessista, ja siinä sivussa tulee tietenkin monia yleispäteviä ajatuksia kirjoittamisen luonteesta. Paljon on juttua kirjailijan arjesta, toimeentulostakin hiukan. Tuo toimeentulopätkä taidettiin julkaista jossain, olisiko ollut juuri Suomen kuvalehdessä, esseenä? 

Kirjan ote on varsin kaunokirjallinen, mikä sopii aiheeseen. Se on myös hyvin henkilökohtainen, Kekkonen kirjoittaa omia ongelmiaan kohti ja niistä käsin. Se lienee melko tavallista, ja siksi samaistuttavaa. 

Mutta siinä kohtaa kun Kekkonen kirjoittaa ”koko kirjallisen kentän” olevan ”patriarkaatin sumentama”, minun on pakko nauraa kun en itkeäkään jaksa. Missä maailmassa Kekkonen oikein elää? 

Helmi Kekkonen, ole hyvä ja katso ympärillesi. Katso blogeihin tai Instagramiin, missä kirjoista eniten keskustellaan: sekä keskustelijat että kirjailijat ovat enimmäkseen naisia. Katso Pentinkulman päivien esikoiskirjailijoiden listaa. Katso Ylen Kulttuuricocktail kirjat -sarjaa. Katso ihan mihin tahansa, näet naisia kirjojen ääressä. 

Kirjojen maailma on naisten maailma. 

Mutta onneksi tässä tyhmistyvässä ja yhä sivistymättömämmäksi käyvässä maailmassa edes naiset lukevat ja kirjoittavat. Toivo elää naisissa. 

Helmi Kekkonen: Näin minä sen kirjoitin

Siltala

Tiukka rajaus tekee hyvän taideteoksen

Vuoden 2024 Finlandia-ehdokkaista olen aiemmin lukenut Kinnusen ja Statovcin teokset. Helmi Kekkosen LIV! on kolmas. 

LIV! on hieno yhdistelmä yksinkertaista kerrontaa, arkisia tapahtumia ja pieniä viisauksia - ja upeita lauseita. On kolme siskosta, Ellen, Telma ja Livia, ja heidän vanhempansa, kesämökki, kesä. Näkökulmat vaihtelevat henkilöiden välillä. 

Puoliväliin asti kirja on hidasta, arkista kerrontaa. Sitten kun alkaa tapahtua, kerronta muuttuu radikaalisti. Ja kuinka hienoon suuntaan se muuttuukaan! Kerronta menee rikki, hengästyy, vioittuu, niin kuin Liv. Liv on tavannut salaperäisen miehen, johon hän ihastuu mielikuvissaan, ja treffit menevätkin aivan toisin kuin Liv oli kuvitellut: mies osoittautuu väkivaltaiseksi, ja Liv menee rikki.

”Että sen pelon on tarkoitus suojella teitä. Se ei ole oikein, mutta sellainen tämä maailma on.”

Tarinassa ei ole mitään uutta, naisiin kohdistuvasta väkivallasta on kerrottu tuhansia ja taas tuhansia tarinoita, mutta kerrontatapa on upea. Ja se on juuri se, mikä kaunokirjallisuudessa on olennaista. Säätilakin seuraa kirjan tunnelmaa.

Parasta tässä kirjassa on tiukka rajaus. Kekkosella on fokus hallussa, ja se on hyvän taideteoksen merkki.

Helmi Kekkonen: Liv!

Siltala