Vaikka pyrin lukemaan ihan kaikenlaista, cosy crimea tai muutakaan puhtaasti viihteeksi luokiteltua harvemmin osuu käteeni. Nyt osui, ja oikein hyvä niin.
Laura Arikan tuore Synkeä juhannus aloittaa Kuolema Farlaxissa -sarjan, jonka seuraava osa ilmestyy vielä tänä vuonna.
Tässä kirjassa on kaikki palaset kohdallaan. On idyllinen paikka, Farlax-niminen kuvitteellinen saaristopaikkakunta. On käsittämätön kaksoismurha, ja muutakin pimeää. Idylliä luovat myös onnelliset ja hyvinvoivat ihmiset, joiden vaatemerkit ja makutottumukset jokainen voi tunnistaa. On mainiot hahmot ja paljon heidän taustojensa ja miljöön kuvausta. On sopivan verkkaisesti toimintaa ja johtolankoja. Kieli on kikkailematonta ja jouhevaa, ja fyysisyyttä on mukana ilahduttavan paljon.
Vähän väliä tulee koukkuja, jotka pakottavat kääntämään sivua. Mysteeri etenee hitaasti, mutta varmasti. Ja kun se sitten lopulta selviää, ratkaisu on sekä yllättävä että tyydyttävä.
Ja kyllä, tässä mennään yksin pimeässä pelottavaan paikkaan.
Pitkää kirjaa pitää lukea useissa sessioissa, joten sekin on hyvä, että lukija asemoidaan sopivin väliajoin pienillä kertauksilla hahmoihin ja tapahtumiin. (”Toomas, Abbe ja Sofie ajoivat pitkin sisäsaareen johtavaa tietä kohti Lumin parhaan ystävän, Vilma Lundellin lapsuudenkotia.”)
Ja vähintään yhtä tärkeää kuin paikallaan olevat palaset on maneerien puute. Jokainen, joka on lukenut vähääkään esimerkiksi Satu Rämöä, Ilkka Remestä tai Reijo Mäkeä, tietää, mitä tarkoitan.
Oikeastaan ainoa kauneusvirhe kirjassa liittyy autoon. Auto käynnistetään samassa kohtauksessa kahteen kertaan, eikä kenenkään tulikuumassa sähköautossa ilmastointi ala ”hurista hiljalleen”, vaan automaatti-ilmastointi puhaltaa täysillä.
Kävimme viime viikolla Jämsän Suomalaisessa kirjakaupassa, ja tämä kirja oli ensimmäinen, joka myymälässä vastaan tuli. Kustantajakin uskoo siis tosissaan kirjasarjaan, joten menestystä on tälle helppo povata.
Laura Arikka: Synkeä juhannus
Otava
