Teatteri Akselin näytelmä Pieni raha oli kymmenen vuotta sitten kerrassaan huikea teatterielämys, se on jäänyt mieleen yhtenä kaikkien aikojen parhaista teatterikokemuksista. Se on Sirkku Peltolan kirjoittama, joten kun Akselin ohjelmistoon nyt saapui taas Peltolan teksti, oli ensi-iltaan päästävä.
Peltolan näytelmäsarja Suomen hevonen (2004-2023) koostuu viidestä näytelmästä, ja Yksiöön en äitee ota on tuon sarjan toinen teos. Sen ensi-ilta oli Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 2008.
Eikä suurissa odotuksissa tarvinnut pettyä. Peltolan teksti on aivan huikeaa, ja sitä tekstiä on todella paljon, siis aivan huikean paljon. Teksti on hauskaa, se on traagista, se pohdiskelee, se naurattaa. Se on erittäin suomalaista, ja näytelmän arvomaailma on lämmin, pienen ihmisen ja perheen puolella.
Ensi-illassa teksti näytti kaikki hyvät puolensa, mutta myös haasteensa: paikoin näyttelijöillä oli vielä hiukan pureksimista tekstin kanssa, ja on selvää, että kokonaisuus tulee paranemaan, kun esityksiä tulee lisää.
Pienen teatterin lavalle yksiö sopii tietysti kuin nenä päähän. Lavastuksen keskipisteenä on ahdas sohva, jossa sekä ahtaus että läheisyys saavat fyysisen olomuotonsa. Värimaailma on beige, ilottomuuden haalea manifesti.
Aleksi Kauppisen ohjaus toimii hienosti, rytmitys on kohdallaan. Myös roolitus on onnistunut, ja etenkin Juha Nordman pääsee loistamaan Kain hahmossa. Monta kertaa hänet on Akselin näyttämöllä nähty, ja uskaltaisin väittää tämän olevan hänen paras roolityönsä. Ainakin, jos nauruhytkeen määrää mitataan. Ja sehän se on hyvä mittari jos jokin. Erityisesti juonen ja dialogin absurdit loikat sekä sivumennen syleksityt hauskuudet naurattivat allekirjoittanutta.
Näytöksiä on vielä 17, menehän katsomaan.
Yksiöön en äitee ota
Teatteri Akseli
Ohjaus Aleksi Kauppinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!