Tommi Kinnusen uusi kirja on aina odotettu tapaus. Sain kutsun julkkareihin ja ostin kirjan sieltä, joten hetihän se piti lukea.
Kaarna kertoo Lainan elämäntarinan. Laina on kahdeksankymppinen kaksinkertainen leski, joka makaa sairaalassa, jo irti tästä maailmasta. Hänellä on kolme lasta, kaksoset Eeva ja Marja (joka on takakannessa ja kustantamon sivuilla ja joka paikassa kirjan ulkopuolella virheellisessä muodossa Maija) ja Martti. Kaksoset tulevat etelästä katsomaan äitiään, jonka elämä on päättymässä. Kirjan nykyajassa tapahtuu vain vähän, parin päivän aikana sisarukset tapaavat, mutta ikiaikainen vaikeneminen jatkuu. Vaikka Martti olisi kovasti muuta tahtonut.
Laina on ollut tyly ihminen, ja Kinnunen näyttää todella upeasti, mistä tylyys aina johtuu: huonoista kokemuksista, jotka säteilevät ihmisen ympärille. Ja Lainalla sellaisia totisesti riittää. Sota on Lainalla kaikkien kokemusten syy ja lähde, suoraan tai välillisesti.
Kaarnan paino on rakenteessa enemmän kuin missään Kinnusen kirjoista. Lainan elämää keritään auki takaperin, ja lopulta päästään tylyyden ja traumojen alkulähteille. Tämä toimii huikean hienosti, kirja imee kuin Dyson. Rakenne on myös äärimmäisen yhtenäinen kaikissa rajauksissaan, ja teoksen teemat pilkahtelevat sen yksityiskohdissa siellä täällä, niin kuin erinomaisessa taideteoksessa pitää.
Kieli on taattua Kinnusta: kirkasta, vähäeleistä, kaunista.
Tommi Kinnunen: Kaarna
WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!