Anne Dahlin esikoisromaani Sinussa asuu tuulet tuli kirjagramissa vastaan, ja se vaikutti mielenkiintoiselta. Varausjonossa meni kuukausi, mutta nyt kun sain kirjan, luin sen nopeasti.
”Anne Dahlin esikoisromaani Sinussa asuu tuulet kertoo salaisuuksista ja ylisukupolvisesta häpeästä, elämän sattumanvaraisuudesta, näkymättömistä tahroista, ulkopuolisuudesta, valinnoista, muistamisesta ja unohtamisesta.” Näin sanoo takakannen teksti.
Alusta asti minua viehättää kirjassa sen epäsuora kerronta, lukijalle annetaan tilaa ajatella ja oivaltaa. Samoin tunteiden ambivalenssi on koko ajan läsnä, viha ja rakkaus kulkevat käsikkäin.
Kirjassa kerrotaan monen ihmisen tarina, mitään pääjuonta ei ole. Näitä ihmisiä yhdistää heidän kovat kohtalonsa, tarinat ovat varsin rajuja ja rankkoja. Iloa on vähän. Suurin osa hahmoista on naisia, joita huonot miehet kohtelevat huonosti, ja elämässä on epäonnea.
Sivulla 66 kirjan ydinajatus sanotaan ääneen: ”Jotenkin ne kertomusten naiset olivat ulkopuolella omista elämänvalinnoistaan, eivät oikein päässeet kokonaisiksi koskaan, ja niiden naisten elämä valui odottamiseen ja ikkunasta tuijottelemiseen.”
Aivan alussa tuntui, että ihmisiä on liikaakin, ja kun vielä minäkertoja vaihtuu, lukijaa haastetaan. Myös ajassa liikutaan eestaas, aikajänne yltää toisesta maailmansodasta nykypäivään. Mutta jo ennen puoltaväliä ihmiset alkavat tulla tutuksi, ja kun Aura saa muita enemmän tilaa, lukijan osa helpottuu ja kirjan imu kasvaa.
Dahlin hieno, runollinen kieli tekee lukemisesta nautinnollista - ja tietenkin se tekee myös komean kontrastin rankkoihin ja liikuttaviin ihmiskohtaloihin.
Tarinoita yhdistävä tekijä, kirjan punainen lanka, on päiväkirja, joka kulkee kädestä käteen, polvesta ja perheestä toiseen, ja siitä langasta syntyy Sinussa asuu tuulet.
”Naurattaa, kun ihan kaikki niin samanlaisia ollaan. Kirja täynnä puhumattomia ja jokainen turhanaikaisesti kyyryssä kulkee.” (s. 159)
Hieno kirja.
Anne Dahl: Sinussa asuu tuulet
Momentum kirjat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!