Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen olen lukenut jo kahdesti, koska se on erinomainen kirja. Idea suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden eroista on vain kertakaikkisen loistava, ja se, että kaikki tiivistyy yhteislauluun, lämmittää tietysti musiikinopettajan sydäntä.
Muutkin Nousiaisen kirjat ovat viihdyttäneet minua, joku enemmän, joku vähemmän. Miksi en siis lukisi uusinta Ratakierrosta.
Ratakierros kertoo juoksemisesta ja unelman tavoittelemisesta. Näin kirja alkaa: ”54,51. Niitä numeroita kohti kuljen seuraavat kaksi vuotta. Tai oikeastaan minun täytyisi päästä niiden numeroiden alle. Tuloksen pitää olla vähemmän kuin toisen juoksijan tulos.”
Sitten lukijaa kuljetetaan Nousiaisen treeneissä ja kilpailuissa kahden vuoden ajan. Tunnelmat vaihtelevat toiveikkuuden ja itseinhon välillä. Kirjailija kohtaa monenlaisia vaikeuksia, niin kuin kirjoissa pitää. Tai oikeastaan vaikeuksia on vain yksi, nopeus ei kehity toivotulla tavalla.
”Olisinpa kadottanut jotain muuta kuin nopeuden. Vaikka avaimet, lompakon tai uskoni demokratiaan. Miksi juuri nopeus ja miksi juuri nyt kun seuraava kilpailukin koputtelee jo ovella?”
”Tein itse asiassa jo kauan sitten päätöksen kirjaprojektista luopumisesta. Ketään ei voi kiinnostaa viisikymppisen miehen juoksupäiväkirja yrityksistä nousta keskinkertaisuudesta kohtalaisuuteen.”
No kiinnostaahan se, en liene ainoa, joka kirjan on loppuun lukenut. Varsinkin kun mukana on hauskoja kiteytyksiä, joista Nousiainen tunnetaan.
”Kukaan ei ole turisti omalla maallaan.”
”Minun täytyy jatkaa heittämistä, vaikka pikkulapset ja terve järki olisivat siitä eri mieltä. Heittävä ihminen ei sammaloidu. Tai no varmaan hänkin sammaloituu, mutta lähistöllä ei ole enää häiritseviä esineitä joihin heittäjän sammaloitunutta ruumista etsivät omaiset kompastuisivat.”
Hauska ja viisas kietoutuvat monesti yhteen, niin kuin elämässä toisinaan.
”Kun tässä iässä nivelet eivät ole joustavat, niin periaatteiden täytyy olla.”
”Kirjallisuus ja tv ovat olleet minulle harrastuksia, joihin päädyin, kun ei ollut koulutusta muihin töihin. Ja tämä juoksu on intohimo. Ja tämä näyttää ulospäin täydellisen mitättömältä. Ja siinä suuruus onkin.”
Kirjoittaja eksyy toisinaan aiheestaan melko kauas, ja hyvä niin. Esimerkiksi suomalaisten nimien rytmin pohdiskelu on avartavaa: etunimi kaksi tavua, toinen nimi kolme tavua. Niin on minulla, vaimollani, lapsillani, vanhemmillani. Hassua.
Miika Nousiainen: Ratakierros
Otava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!