En muista mistä löysin tämän kirjan, mutta epäilemättä se, että päähenkilöt ovat kirjailijoita, edisti löytämisen asiaa.
Norjalaisen Nina Lykken Emme ole täällä pitämässä hauskaa on mahtava opus. Takakansi sanoo näin:
”Knut on keski-ikäinen kirjailija, joka ei ole onnistunut toistamaan 20 vuotta sitten kirjoittamansa romaanin menestystä. Viimeisimmällä käsikirjoituksellaan hän halusi vastata kriitikoiden syytöksiin, joiden mukaan hän edustaa etuoikeutettua, valkoista keskiluokkaa, mutta kirjaa ei koskaan julkaistu. Kirjamessuilla Knut osallistuu paneelikeskusteluun, vaikka olosuhteet ovat haastavat: yksi kanssapanelisti on hänen ex-vaimonsa uusi aviomies ja toinen on nuori naiskirjailija, joka on tehnyt Knutista naurunalaisen autofiktiivisessä romaanissaan.”
Kirja on hidas kuvaus matkasta kohti vääjäämätöntä katastrofia, tuota kohtaamista kirjamessuilla. Ja sellaisena se on aivan mestarillinen: monitasoinen, hauska, älykäs, eikä juurikaan ennalta-arvattava.
Ja koska päähenkilöt ovat kirjailijoita, kirjassa puidaan kirjallisuutta monista kulmista. Abiturientit eivät saa edes yhtä kirjaa luettua, Knutin kouluvierailu on huikean lystikäs kohtaus - ja valitettavan tosi. Mistä nykyään saa kirjoittaa? Millaista on provosoiva kirjallisuus? Ja niin edelleen.
Lykken kieli on komeaa, samoin Sanna Mannisen suomennos.
”Hän kävelee sopivan päättäväisin askelin eikä käännä päätään kahvilan suuntaan enempää kuin täsmälleen sen verran kuin on luonnollista kääntää päätään kohti ääniä, ihmisiä ja värejä, sillä tavalla kuin keskimääräinen henkilö kääntyisi, sellainen keskimääräinen henkilö, jota ei ole olemassakaan mutta jonka voi teeskennellä olevan olemassa ja jota voi käyttää tukena ja ohjenuorana, ja tässä hän kävelee täysin luontevasti, täysin rennosti.”
Nina Lykke: Emme ole täällä pitämässä hauskaa
Suom. Sanna Manninen
Gummerus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!