Muistaminen on mielenkiintoista. Viimeisin Rosa Liksomilta lukemani teos on Väylä, joka jäi jossain kiireessä kesken, siksi siitä ei ole blogikirjoitusta. Se on kirjoitettu meänkielellä tai ainakin pohjoisella murteella. Kun nyt aloin lueskella Liksomin varhaistuotantoa, jota luin paljonkin 90-luvulla, minulla oli selkeä kuva päässäni: nekin on kirjoitettu pohjoisella murteella.
No eipä ole. Sijoittuvat Helsinkiin ja melko helsinkiläisellä kielellä ne kulkevat. Ainakin esikoisteoksessa.
Hytti nro 6:n olen myös lukenut, aikana ennen blogin olemassaoloa. Siitä muistin kaksi asiaa: että junassa ollaan, ja toinen muistikuva oli että Volgaa työnnetään kurassa.
Aika pitkään sain lukea ja ihmetellä että eikö tuo ainoakaan muistikuva auton työntämisestä pidä paikkaansa, mutta tulihan se sieltä, aivan kirjan loppumetreillä.
Mutta kyllä tämä on hieno kirja, aivan mestarillisen hieno. Tässä kolme perustelua.
1. Ahdas rajaus: ollaan hyvin pienessä tilassa, ja enimmäkseen henkilöhahmoja on vain kaksi, tyttö ja mies. Toinen puhuu, toinen kuuntelee.
2. Jotain kohti: juna menee Venäjän halki Ulan Batoriin. Rakenne on äärimmäisen selkeä.
3. Jotain alla: miksi nämä kaksi haluavat tehdä näin pitkän ja vaivalloisen matkan? Sehän tietysti selviää aikanaan, tipoittain. Ja parasta motiiveissa on, ettei niiden tarvitse olla tajunnanräjäyttävän kokoisia, vaan pienet syyt riittävät, ihmisenkokoiset.
Liksom näyttää sen, mistä Mihail Šiškin kertoo hienossa kirjassaan Sota vai rauha. Hytti nro 6 on musiikkia, kirjallisuutta, tapoja, asenteita, ajatuksia, ravintolaorkesterin yhtenäiset puvut. Liksom näyttää venäläisen kulttuurin, sielun, tavan nähdä maailmaa. Joka on nyt vielä ajankohtaisempi kuin tämän teoksen ilmestyessä, valitettavista syistä. Kovaa on elämä, ihan kaikki on rempallaan, ihmiset tylyjä. Yksilöitä kuvataan, mutta samalla yhteiskuntaa.
”Mutta ei, katsohan, sellaista ei ole vielä keksitty, mitä venäläinen ei siedä. Me kestetään kaikki.”
”Jos yksilö tekee virheen, siitä vastaa koko ryhmä. Se on maailman tehokkain hallintotapa.”
Kieli on moniulotteisen vivahteikasta ja informatiivistakin. Toistonkin voima on käytössä, esimerkiksi kaupungeista poistuttaessa tulee aina samoin muotoiltu näkymä. Tapahtuma-aika selviää lopussa, epäsuorasti. Ollaan 1980-luvun puolivälissä.
Yksi häiritsevä virhe kirjassa on: voucher on kirjoitettu joka kerta väärin.
Rosa Liksom: Hytti nro 6
WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!