Tunnelmallisia satuja Luostarinmäeltä

Sain äidiltäni, lasteni mummilta siis, luettavaksi kirjan Salaperäinen Luostarinmäki, jonka on kirjoittanut turkulainen Maija-Leena Kero. Turkulaislapseni pitävät kovasti Turun historiasta ja se herättää - varsinkin alakouluikäisissä - jatkuvasta kysymyksiä. Turun palo on ihan lemppareita ja historialliset paikat, Turun linna ja Käsityöläismuseo etunenässä, viehättävät kaikkia. Olikin hauska saada iltasatukirjaksi juuri tämä uutuus.

Kirjassa on 80 sivua ja siitä riitti iltasatuainesta reippaasti yli viikoksi. Kuvitukset ovat aikuisen silmään hiukan kömpelöhköjä, mutta toimittaja-kuvittaja Laura Salaman piirrokset tuntuivat olevan lasten mieleen.

Kirjassa seikkailevat metsänhaltia Ukko Naavaparta ja tämän kissa Wäinö, jotka matkaavat kaupunkiin, koska heidän asuinpuunsa kaadettiin. Kaupunki on Turku ja uusi kotipaikka Luostarinmäki. Luostarinmäen eläinten, lasten ja isompien ihmisten, aikuisten elämää seurataan ja siinä sivussa lukijalle selviää mm. mistä nimitys umpimähkä on saanut alkunsa. Lasteni kansatieteilijamummi oli luonnollisesti kirjasta innoissaan, onhan sen tekijä hänen ystävänsä, turkulainen historian maisteri Maija-Leena Kero. Kirjan sisältö on siis taatusti virheetöntä historiallisen ja kansatieteellisen sisältönsä puolesta.

Minä luin pienenä Turun linnan tonttu-ukkoa, joka oli pikkuinen nide, mutta vaikuttava satu ihan omasta lähialueesta. Turun linna on aina ollut aika jännä paikka vankityrmineen ja kummituksineen, joten lasten satujen piirin laajentaminen linnasta Luostarinmäelle on hauskaa.

Tarina eteni verkkaisesti ja välillä ääneen lukija oli vähän pihalla eläinten nimien kanssa, mutta sen voinee laittaa lukijan oman iltaväsymyksen piikkiin, äidin ajatukset toisinaan siinä kohtaa vähän harhailevat.

Suosittelen kirjaa kaikille, joiden lapset pitävät tai potentiaalisesti pitävät turkulaisesta historiasta tai ylipäätään vanhojen aikojen kuvauksista. Kirja on omakustanne, hyvin laadukas sellainen, ja sitä on myynnissä Turussa ainakin Kansallisessa kirjakaupassa sekä Pienessä Kirjapuodissa.

Päivitys:
Maija-Leena Kero oli lukenut tämän postaukseni blogistamme ja hän pyysi lisäämään oman kommenttinsa:

Kiitos Kotiprinsessalle erittäin mielenkiintoisesta lukijakokemuksesta. Kuljen yhä edelleen Ukko Naavaparran seurassa. Koen joka päivä uusia asioita ja Naavaparran tavoin mieleni on hämmentynyt, ihastunut ja kiitollinen. Jos minulla olisi parta, palmikoisin sen usein sydämen muotoiseksi. 

Maija-Leena Kero: Salaperäinen Luostarinmäki
Kuvitus: Laura Salama
Kerokustannus