Ensimmäisistä osista kirjoitin aiemmin yhteispostauksen. Toivon, että kirjailija tai kustantaja jatkossa yhdistäisi nämä kolme erillistä kirjaa yhdeksi, koska näiden erillisenä pitämisestä ei ole mitään hyötyä. Yritin pohtia, voimistuuko jokin vaikutelma erillisyydestä, mutta en keksinyt, että mitä iloa siitä on. Kirjat ovat ilmestyneet parin vuoden aikana, erikseen.
Benjamin on loppuun asti kantava voima, vaikka Rasmuksesta tarina alkaa. Kirjasta jäivät mieleen Rasmuksen raukkamaiset vanhemmat sekä Paulin upeat hautajaiset. Niissä olisin halunnut olla mukana. Kunpa useammatkin ihmiset suunnittelisivat itse hautajaisensa, joissa ei nyyhkitä.
Eniten jälkeenpäin on mietityttänyt Benjaminin ja Rasmuksen vanhan naapurin, Holgerin, kohtaaminen Koppomissa ja jääkaapiin jääneet broilerfileet. Tuon Koppomin visiitin ja sen "näytä, älä kerro" -symboliikan avulla Rasmuksen kohtalo avautuu hiukan.
En uudelleen kirjoita tuossa aiemmassa postauksessani olevia mielipiteitäni ja tunnelmia tähän, mutta totean, että a) onneksi lääketiede ottaa edistysaskelia ja b) onpa 1980-luvun puolivälistä kovin vähän aikaa.
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 3. Kuolema
Johnny Kniga
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!