Sattuma laittoi minut lukemaan Joel Haahtelaa, tällä kertaa kuudentoista vuoden takaista.
Ensivaikutelma oli hämmentävä: onpa hajanaista Haahtelaksi. On kirjailijaminäkertoja, jonka kirjoittaminen ei suju. On ranskatar, joka etsii ex-miestään. On Raija Siekkisen tuotanto ja kohtalo. Mistä on kyse? Eikö Haahtela olekaan aina ollut kone, joka plumpsauttaa kerran vuodessa samankaltaisen, kauas historiaan sijoittuvan helmen? Tässä kirjassa on jopa seksikohtaus.
Sitten selviää, että kyllä tämäkin on oikeasti haahtelamaisen keskittynyt tarina, hyvällä tavalla pieni. Päähenkilö kulkee Raija Siekkisen ja tuntemattoman ranskalaisen jäljillä ja kuvittelee, mitä missäkin on tapahtunut. Kotkasta hypätään Pariisiin unenomaisissa tunnelmissa.
Ja tarinat ja kohtalot limittyvät hienolla tavalla. ”Oliko tämä minun tarinani vai olinko minä huomaamattani siirtynyt osaksi hänen tarinaansa?”
Joel Haahtela: Katoamispiste
Otava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!