Tärkeintä on rakkaus ja sitoutuminen

80-vuotiaat rouvashenkilöt eivät yleensä kiroile tai kerro seksijuttuja, ainakaan julkisesti. Mutta Margaret Atwood ei olekaan mikään tavallinen henkilö. 

Atwood tunnetaan dystopioistaan, ennen muuta Orjattaresi-romaanista ja sen pohjalta tehdystä tv-sarjasta.  Sellainen on myös tämä Viimeisenä pettää sydän, vuonna 2015 alun perin julkaistu ja nyt syyskuun puolivälissä suomeksi käännetty teos. 

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tässä kirjassa riittää kuin Remeksellä konsanaan. Jos Orjattaresi oli komea sekä tarinansa että kielensä puolesta, tässä kirjassa kieli on varsin yksinkertaista. Minkäänlaista kohosteisuutta ei ole. Tarina vain kerrotaan niin kuin se on. Ja siinä on tosi monta vittu-sanaa ja tosi paljon seksiä. 

Maailma (Yhdysvallat ainakin) on suistunut täydelliseen sekasortoon. Infrastruktuuri on hajalla, rikollisuus rehottaa. Tavallinen pariskunta, Stan ja Charmaine, ovat menettäneet talonsa ja muunkin omaisuutensa. Heillä on vain auto, jossa he asuvat ja jossa nukkuminen on piinallista, koska koko ajan pitää olla valppaana ryöstelevien jengien varalta. Charmainella on sentään työ, hän on tarjoilijana, mutta elämä on surkeaa ja näköalatonta. 

Charmaine huomaa tv-mainoksen, jossa kerrotaan uudenlaisesta yhteiskuntakokeilusta, suljetusta kaupungista. Siellä kaikilla on koti ja työ, ja kaikkialla on siistiä. Hintana on, että joka toinen kuukausi vietetään vankilassa ja joka toinen kuukausi kotona, eikä kaupungista voi poistua. Vuorokuukausin Stanin ja Charmainen kotona asuu pariskunta, josta Stan ja Charmaine eivät tiedä mitään. 

Sitten umpioon tulee särö, joka liittyy seksiin ja mielikuvitukseen. Sen enempää tarinasta ei kannata tässä paljastaa, koska kirja on niin juonipainotteinen. Mutta sen voin kertoa, että kirjan edetessä kohdataan muiden muassa rakkausrokote, seksirobotteja, Elvis, Marilyn ja Blue Man Group. Ja tarina on huikean vetävä, se imee kuin - no, tähän sopisi kirjan hengessä joku hävytön vertaus, mutta antaa olla. 

Dystopiat kertovat aina toisenkin tarinan kuin vain omansa. Ne varoittavat meitä lipsahtamasta sinne, missä elämä on huonompaa kuin nyt, ja ne sanovat sanasensa nykyhetken ilmiöihin. Viimeisenä pettää sydän ottaa kantaa ainakin Yhdysvaltojen älyttömään vankimäärään, populismiin, valeuutisiin, luulon ja tiedon keskinäiseen suhteeseen, vallan turmelevaan vaikutukseen sekä teknologian mahdollisuuksiin. Eli se on ihan ajankohtainen esimerkiksi Yhdysvaltojen vaaliväittelyyn, vaikka se on ilmestynyt jo viisi vuotta sitten. 

”Charmaine kieltäytyy ajattelemasta sitä, sillä ihminen luo todellisuutensa omasta asenteestaan, ja jos ajattelee, että jotain tapahtuu, niin tosiaan tapahtuu.”

”Menneisyys on niin kovin paljon turvallisempi, koska kaikki mitä siellä on, on jo tapahtunut. Sitä ei voi muuttaa, ja siksi siinä ei ole mitään pelättävää.”

Kaikkein tärkeintä on rakkaus. Tärkeintä on huomata kaikki se hyvä, mikä omassa elämässä on, ja pitää kiinni siitä. Etenkin puolisosta. Vaikka kaikki ei aina olisikaan täydellistä. Siinä on tämän kirjan keskeisin sanoma. 

Margaret Atwood: Viimeisenä pettää sydän

Suom. Hilkka Pekkanen

Otava