Tänä syksynä ilmestyi peräti kolme Jouko Turkasta kertovaa kirjaa, kaksi elämäkertaa ja yksi romaani. Valitsin niistä romaanin, Tiina Raudaskosken Ilmiantajan.
Anneli Kanto on sanonut hienosti, että tarina on se, josta leikataan turhat osat pois, ja jäljelle jää juoni. Niinpä tätä romaaniakin voi pitää eräänlaisena Turkka-elämäkertana, tämä on vain erinomaisen tarkkaan rajattu. Kirja kertoo yhden näytelmän, Osta pientä ihmistä, valmistumisesta, mutta se kertoo samalla paljon muustakin. Raudaskoski toimi Turkan assistenttina, ja muutamana kuukautena vuosituhannen vaihteessa tapahtui paljon. Intensiivistä elämää ja taiteentekemistä, valtataistelua. Ja lopulta näytelmä perutaan, aivan viime hetkellä.
Tämä on tosi hyvä kirja, kahdesta syystä. Turkka on kiinnostava hahmo, ja Raudaskoski on erittäin taitava kirjoittaja. Kuvaus on usein hyperyksityiskohtaista. Kaunokirjallisuuden ominta alaa on päänsisäisyys, Turkan päähän tässä ei päästä, joten hypertarkkuus on erinomainen valinta Raudaskoskelta. Hypertarkkuus on tietenkin valetta ja kuvitelmaa, mutta se ei vähennä tekstin arvoa, vaan lisää sitä.
On hassua, kuinka vahva Turkan vaikutus on ollut. Todella monen teatterialan ihmisen puheessa voi kuulla annoksen Turkkaa, eikä minkään muun alan ihmisissä kuule, milloinkaan.
Ja kun Turkan haastatteluja katsoo YouTubesta, en saa yhdestäkään hänen ajatuksestaan kiinni. Joku ilmeisesti on joskus saanut, suomalainen teatteri ei ole mullistunut koskaan niin kuin se Turkan aikana teki.
Kuva Turkasta ei kirjan myötä juuri muutu siitä, miksi sen olen aiemmin mieltänyt, mutta se tarkentuu. Koska Turkka ei juo eikä polta, hän näyttäytyy melkolailla Hohto-elokuvan ”All work and no play” -Jackin kaltaisena hahmona, etääntyneenä tavallisesta elämästä. Millään muulla kuin taiteentekemisellä ei ole väliä, kämppä ja ihmissuhteet ja kaikki sen sellainen on heitteillä. Eikä kuvio toimi, edes romanttisissa kuvitelmissa.
Turkan hulluutta maadoittavat kirjassa Tiina Raudaskoski -nimisen päähenkilön setä ja täti, he toimivat Turkan vastapainona. Äiti on juoppo ja isä mielisairaalassa, he ovat omilla tavoillaan yhtä kaukana normaalista kuin Turkka.
Raudaskosken teksti on älyttömän hyvää. Ainoa mitä jäin miettimään, ovat väliotsikot. Niissä on häivähdys pikkunäppäryyttä, jota tekstissä ei muuten ole lainkaan.
Tiina Raudaskoski: Ilmiantaja
WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!