En juuri lue dystopiakirjallisuutta, enkä varsinkaan lue nuortenkirjoja nyt kun omat lapset ovat jo täysikäisiä. Mikä siis olisikaan virkistävämpää kuin tarttua kirjaan, joka on noita molempia.
Jemina Kuisman Terra Antiquassa Suomi on jaettu kahteen osaan. Ihmiset asuvat etelässä Kehämuurin sisällä, muu maa on saastunut ydinlaskeuman takia asuinkelvottomaksi. Inna lähtee opintoryhmän kanssa retkelle ja eksyy vaaralliselle vyöhykkeelle.
Juoni imee mukaansa oikein hyvin, mistä kertoo se, että luin kirjan kahdella istumalla. Kuten arvata saattaa, elämää on Kehämuurin ulkopuolellakin. Virallinen totuus ei olekaan totta. Tapahtumia riittää, ja yllätyksiä on luvassa. Ihmissuhteita solmitaan, ja niissä on mukavasti särmää. Kukaan päähenkilöistä ei ole yksiulotteinen, tunteita koetaan laidasta laitaan. Hahmoja on sopiva määrä, ei liikaa eikä liian vähän. Koko ajan on jotain mitä odottaa, eikä loppuratkaisusta ole varmuutta ennen viimeistä sivua.
Kuisma kirjoittaa hyvin, hän näyttää eikä kerro. Henkilöhahmot, tapahtuma-aika, dystopian olemus ja säännöt tulevat kaikki esiin epäsuorasti, niin kuin hyvässä tekstissä pitää tulla. Muutama ilmaus tuntui hiukan kankealta, mutta enimmäkseen kieli on notkeaa ja vetävää.
Nuortenkirjassa juonen vetävyys ja tekstin selkeys ovat kaiketi olennaisimmat asiat, ja ne ovat kunnossa. Mikä kirjan sanoma sitten on? Ainakin se laittaa lukijan pohtimaan ruutuaikaa. Sitä, millaista elämä voisi olla ilman nykyisenkaltaista jatkuvaa kännykän tai läppärin ääressä notkumista. Sanoma ei ole liian osoitteleva tai ilmiselvä, mikä on erinomainen juttu.
Erikoista on, ettei tekijän nimeä mainita etukannessa lainkaan.
Sain tekijältä arvostelukappaleen.
Jemina Kuisma: Terra Antiqua
Books on Demand
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!