Naarasperhon tarina

Kirjallisia-blogi täyttää tammikuussa kymmenen vuotta. Aika paljon on tullut luettua, ja aika moni luettu kirja on jo ehtinyt unohtua. Siksi tämä blogi on olemassa, blogikirjoitusten avulla unohtuneet lukukokemukset on mahdollista palauttaa ainakin osittain mieleen. Ehkä joku muukin on saanut kirjoituksista jotain. 

Hyvästä kirjasta tulee ensin tunne, että tuohon minä en ainakaan pystyisi. Sen jälkeen saattaa tulla myös tunne siitä, että olisi kiva kirjoittaa itsekin. Olen harrastanut luovaa kirjoittamista koko blogin olemassaolon ajan, toisinaan intensiivisesti, toisinaan laiskasti. 

Nyt tämän harrastajakirjoittajan pitkäaikainen unelma on muuttumassa todeksi: käsikirjoituksesta tulee tammikuussa kirja. Helsinkiläinen Lector kustannus julkaisee Naarasperhon 15.1.2024. 

Mökki Hämeenkyrössä

Suvullamme on Hämeenkyrössä mökki, jonka vieraskirjassa on F. E. Sillanpään nimikirjoitus. Nobelistin vierailun on täytynyt olla merkittävä hetki. Kaivoin kirjahyllystämme kaikki Sillanpäät esiin ja aloin lukea, Nuorena nukkuneen lainasin kirjastosta. Ihastuin: kyllä suomen kieli on upeaa, ja onhan Sillanpää aivan huikea sanankäyttäjä. Valitettavan harvalla on Sillanpään teksteistä omakohtaista kokemusta nykyään. Luin jouluaattona 2020 ennen lahjojen jakoa ääneen yhden Taatan joulusaarnan, siitä syntyi mainio tunnelma. 

Toinen heräte oli perhonen, jota olimme tarkkailleet poikani Sasun kanssa edellisenä kesänä. Näistä aineksista aloin punoa juonta ja miljöötä heti joulun jälkeen, melko tarkkaan kolme vuotta sitten. 

Isäni on viettänyt lapsena ja nuorena kesiään tuolla Hämeenkyrön mökillä, joten kyselin häneltä kaikenlaista ruokajärjestelyistä, saunomisista, kasveista ja vaikka mistä. Liityin Facebookissa Hämeenkyrön historiaa kuvin ja muistelmin -ryhmään. Luin lisää Sillanpäätä. Kahlasin netistä ajankuvaa ja Sillanpää-tietoutta. Luin lisää Sillanpäätä. Luin Sillanpään elämäkertoja. Luin Sillanpään vaimoksi ylenneen sihteerin Anna von Hertzenin kirjan nimeltä F. E. Sillanpään Nobelin-palkinnon saanti. Luin runoja, paljon runoja, niistä kielen saa kasvuun. Erityisesti Anna Ahmatovan ja Eino Leinon runot antoivat tähän projektiin paljon. Sillanpäältä tietenkin lainasin ja varastin surutta. 

Ensimmäinen versio

Innostuin kirjoittamisesta toden teolla, ja sain ensimmäisen version valmiiksi pian, vain muutamassa kuukaudessa keväällä 2021. Sen juoni oli aivan toisenlainen kuin nyt julkaistavan Naarasperhon. Päätin, että se on huono. Säilytin kuitenkin paljon aineksia, tunnelmaan olin tyytyväinen. Kirjoitin uuden juonen, paljon edellistä pienemmän. En ollut siihenkään tyytyväinen, vaikka sain esilukijoilta paljon hyvääkin palautetta. Lähettelin sitä kustantamoihin, sain muutaman varovaisen kehun ja hylsyjä. 

Välillä kirjoitin kokonaan toista käsikirjoitusta, paljon. Annoin Hämeenkyrön maisemien olla ja kerätä voimia. Osallistuin Kirjan talon Historiallinen romaani -kirjoituskurssille tuon toisen käsikirjoituksen kanssa. Kurssin lopuksi lähestyin kustantamoja, ja sain taas hylsyjä tai vaikenemisia. 

Alkuvuosi ja kesä ovat minulle parhaat hetket kirjoittaa. Musiikinopettajan työssä joulu on kiireisintä aikaa, ja joululoman lepäilyn päälle tekee hyvää tarttua taas sekä töihin että kirjoitusharrastukseen. Joululahjaksi saadut kirjat inspiroivat, eikä koulussa ole mahdottoman hoppu.

Kohti Naarasperhoa

Keväällä 2022 aloin kirjoittaa kolmatta versiota Hämeenkyröön sijoittuvasta tekstistä. Sain monta ahaa-elämystä, ja palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Tarinasta tuli sopivan pienimuotoinen ja ehyt, eikä se rönsyillyt liikaa. Tarina, teemat ja tunnelma alkoivat soida samassa sävellajissa, sanoisi pateettisempi kirjoittaja. Nimeksi tuli Naarasperho. 

Opettajan työssä on sellainen hyvä puoli, että mahdollisia esilukijoita on paljon: lukevia, osaavia ja fiksuja kollegoita kohtaa opehuoneessa joka päivä. Syksyllä 2022 luetutin kolmatta versiota äidinkielenopettajilla ja muillakin tutuilla, sain kannustavaa palautetta. 

Keväällä 2023 kirjoitin aivan toisenlaisen käsikirjoituksen. Ja kesällä toisen, kun kerran homma tuntui luistavan. Alkusyksystä laitoin niitä kustantajille, ja hops, Lectorilta tuli pian vastaus että aloitetaan yhteistyö. Se oli korkea hetki! Ei mennyt kuin pari päivää ja minulla oli käsissäni allekirjoitettu kustannussopimus, syyskuun alussa 2023. Silloin avasimme vaimon kanssa sampanjan. Sitä piti juoda varoen, ettei sopimus suttaantuisi. 

Muutin Naarasperhon käsikirjoitusta vielä jonkun verran. Poistin mystiikkaa luoneet babylonialaiset tekstistä kokonaan ja lisäsin yhden sivujuonen. Pohdin sitä, onko käsikirjoitus liian lyhyt. Olisin ehtinyt hyvin kirjoittaa sitä laveammaksi, mutta kun luin sen läpi, se tuntui olevan hyvä juuri sellaisenaan. Myös kustannustoimittaja oli sitä mieltä, että se on aivan oikean mittainen. Kustannustoimittaja muutti muutaman kohdan tekstistä, hyvä niin. Hän lisäsi pilkut niihin kohtiin, mihin kielioppi pilkut vaatii. Siitä olin eri mieltä: olin pilkuttanut tekstin sen rytmin mukaan, en kielioppisääntöjen mukaan. Suuremmalla pilkkumäärällä teksti näytti omaan silmääni tökkivältä, mutta tyydyin korjaukseen keskusteltuani muutaman asiantuntijan kanssa. Jos lukija ajattelee, ettei kirjoittaja osaa pilkkusääntöjä, siitä voi tulla häiritsevä seikka lukukokemuksessa. 

Kirjan ilmestymisajankohdaksi kustantaja oli määritellyt tammi-helmikuun. Olin iloinen, pidän siitä että asiat tehdään saman tien eikä joskus. Kirja pitäisi saada painoon viimeistään joulukuussa, ja myös sähköinen kirja on tulossa. 

Äänikirjan synty

Tänä syksynä on medioissa ollut paljon puhetta siitä, kuinka vähän e-kirjat ja äänikirjat tuottavat. Sähköisen kirjan tekeminen ei ole kummoinen investointi, mutta äänikirjan kanssa on toisin. Kustantaja kertoi äänikirjan olevan niin huono investointi, ettei sellaista kannata tehdä. Menee sata vuotta ennen kuin investointi maksaa itsensä takaisin. Mutta, kustantaja ehdotti, voithan sinä lukea sen itse. Ja muusikkona saan varmaan studion hoidettua jotenkin. Tämä kuulosti minusta oikein hyvältä, tehdään kaikki mitä voidaan. Lukijaksi en kuitenkaan ajatellut ryhtyä, joten kysyin siihen hommaan vanhaa bändikaveria Janus Hanskia. Hän lähti epäröimättä mukaan, ja sovimme äänitysajankohdan. 

Marraskuun loppupuolella rakensin studion kotimme vaatehuoneeseen. Lainasin mikrofonin, latasin viisaan ja teknotaitavan vaimoni ehdotuksesta teleprompter-ohjelman iPadiin ja aloin testailla kotistudion asetuksia ja säätöjä. Janus ajoi meille aikaisin eräänä sunnuntaiaamuna ja luki koko Naarasperhon yhdessä päivässä, se oli ihmeellinen suoritus. Sovimme että kun virheitä tulee, hän aloittaa joko virkkeen tai kappaleen alusta ja minä editoin virheet sitten pois. Sehän on vain tietokoneen äärellä istumista, mikä sen helpompaa. 

No, ei se vaikeaa ollut. Mutta työlästä kyllä. Ensimmäinen editointikierros kesti viikon, siinä leikkelin virheluennat ja maiskautukset sun muut äänet pois, ja säädin soundin tasapainoiseksi. Ja vasta sitten minulle selvisi, että äänikirjoissa ei sovi kuulua edes hengitysääniä. Eli toinen editointikierros oli edessä, viikon mittainen sessio sekin. Millisekuntien tarkkuudella leikkelin taas äänitiedostoja palasiksi. Sitten koko paketti koekuuntelijoille. Hyvältä kuulemma kuulosti. Minua oli hieman jäänyt mietityttämään se, että puheen alla kuului aivan minimaalisen pieni kohina aina kun Janus sanoi jotain. Mistä lie tullut, potentiaalisia syyllisiä oli useita. Niinpä tein vielä kolmannen editointikierroksen, jossa tekoälyohjelma poisti viimeisetkin kohinat. Se ei vienyt kuin pari päivää, mutta olipahan lopputulos sitten kunnollinen. 

Täydellisyyttä etsimässä

Äänikirjasta ei koskaan saa täydellistä, aina on jossain painotuksessa tai kirjaimessa tai muussa vielä hiottavaa, sen opin. Toisin on painetussa tekstissä, siitä virheet on ainakin periaatteessa mahdollista karsia kokonaan pois. Sain fyysisen kirjan taitetun version tarkistettavakseni marraskuun lopulla. Muutama tavutus oli pielessä, ja yhä vielä bongasin kirjoitusvirheitä, kun uusi asemointi teki tekstin erilaiseksi kuin ennen. Toivotaan ettei niitä enää ainakaan kovin paljon painetussa kirjassa olisi. 

Nyt kirja on painossa, sen pitäisi saapua sieltä tammikuun alussa. Tekstille ei enää voi tehdä mitään, mutta kaikenlaista markkinointihommaa riittää. Vaimo teki minulle uudet hienot nettisivut, ne löytyvät osoitteesta www.tominorha.fi. Huomenna tehdään yksi lehtihaastattelu, ja parikymmentä kirjabloggaria ja kirjagrammaajaa lukee kai jo kirjan pdf-versiota. Silja Sillanpäälle laitoin viestiä, informoin häntä siitä että yksi Naarasperhon hahmoista on hänen isoisoisänsä F. E. 

Saapa nähdä mitä tulee. Lue täältä lisää Naarasperhosta. 

Tomi Norha