Sanna Kotajärven Pimeydenkylväjät-dekkarisarja starttasi vuosi sitten mainiolla Pimeän peto -kirjalla. Sarjan toinen kirja Valon vapahtajat ilmestyi juuri, ja se jatkaa samalla tiellä.
Niin kuin sarjaan kuuluu, poliisit ovat samoja tuttuja kuin ensiosassa. Pääosassa on Kasper Rahkola, ja hänen privaattielämässään haasteita tuo suhde Milla-kollegaan. Ammatillisia haasteita puolestaan tarjoaa Laitilan Mesijärveltä löytynyt ruumis. Mies on ammuttu mustikanvarpujen sekaan, ja ruumiin viereltä löytyy haudattu ristikoru.
Läheisellä tontilla elää uskonlahko, joka vaikuttaa olevan jollain lailla yhteydessä murhaan. Alkaa selvitystyö, joka etenee aluksi verkkaiseen tahtiin. Arkea ja sen haasteita on mukana tarpeeksi, ihmiset tulevat tutuiksi. Kaikkea on muutenkin sopivasti: toimintaa, suvantokohtia, arvoituksia, etenemistä, pohdintaa, ja myös kertauksia. Uskoa ja uskonnollisuutta pohditaan aika paljon. Turun lähiseudut miljöönä ovat turkulaislukijalle tietysti plussaa, eikä niistä haittaa ole vaikkei turkulainen olisikaan. Lopussa tarinaan tulee sitten oikein kunnon kiihdytys.
Jo ensimmäisessä kirjassa esiintynyt Termos on mainio hahmo: päihteetön laitapuolen kulkija, joka tarjoilee hiukan deus ex machina -tyyppisiä impulsseja tarinaan.
Yksi epäuskottava kohta tarinassa on: koira ei reagoi ovikellon ääneen. Onko sellaista koiraa olemassa?
Kustannustoimittaja on ollut paikoin huolimaton varsinkin lauseenvastikkeiden kanssa, ja sähkökirjassa on muutamia virheitä: lukujen sisällä olevat tyhjät rivit puuttuvat, eikä kirjan kansi ole mukana ollenkaan (siksi tämän postauksen kuva on tuollainen).
Sanna Kotajärvi: Valon vapahtajat
Into
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!