Kirjoituskurssilla olen oppinut, että sanaleikkejä ja muita näppäryyksiä ei sovi kaunokirjallisuudessa viljellä, ainakaan jos pyrkii vähänkään korkeakirjallisempiin tavoitteisiin. Syynä on epäilemättä se, että kaunokirjallisuus on sellaisen yläpuolella, tätä ei tosin kukaan ole koskaan ääneen sanonut.
Tästä syystä minua hiukan epäilytti, kun postista tuli Jussi Huhtalan Verenkeitin.
Tämä on siis mainokseksi merkittävä, minkä edelleen vasten mieltäni tähän kirjoitan.
No, Verenkeitin ei ole nimenä sanaleikki tai pikkunäppäryys, vaan se yksinkertaisesti asemoi kirjan tapahtumia Pohjanmaalle. Nimellä on toki kaksoismerkitys, mutta sitä ei erityisesti alleviivata. Kirja saa siis synninpäästön.
”Kulttuuritoimittaja Mikko J. Koivu on katkaissut siteet sukuunsa ja pakenee lapsuutensa traumoja rinnakkaiseen todellisuuteen. - - Kun äiti katoaa sieniretkellä salaperäisesti, Mikon on vastentahtoisesti palattava kotiseudulleen Etelä-Pohjanmaalle ja kohdattava menneisyyden aaveet silmästä silmään. Samalla hän löytää uudestaan jotain, jonka on ravistellut itsestään irti.”
Näin sanoo takakansi, ja kuvaus pitää tietenkin paikkansa. Sukusiteet ja ihmissuhteet, kohtaamiset ja kohtaamattomuudet ovat tarinan keskiössä. Huhtalan kieli on luistavaa, ja vaikka siinä on huumorin pilkahduksia, yleissävy ei ole koominen, enemmänkin lämmin ja lempeä. Kirjan parasta antia ovat huimat juonenkäänteet, joita Huhtala annostelee taitavasti ja mielikuvituksekkaasti.
Kuten takakansiteksti kertoo, välillä piipahdetaan rinnakkaistodellisuudessa, peilimaailmassa, ja se piristää kerrontaa mukavasti. Mutta siellä vain piipahdetaan. Pääosin ollaan arjessa, jossa tapahtuu paljon. Niinhän kirjallisuutta on vissiin jossain kuvattu: se on arkea, josta on poistettu tylsät kohdat.
Oman esikoisromaanini Naarasperhon ensimmäistä lausetta mietin todella paljon ja hartaasti, ja se kuuluu näin: ”Päivänen paistaa Suomen sydämeen.” Tämän kirjan ensimmäinen lause ei ole kaukana siitä: ”Aurinko homottaa.” Eihän tuolla tavalla alkava kirja voi olla huono.
Jussi Huhtala: Verenkeitin
Enostone kustannus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!