Satunnaisselailu toi käteeni Tuomas Palosen kirjan Etymologian etymologia ja muita etymologioita. Se vaikutti mielenkiintoiselta, kieli kiinnostaa aina.
Jo kirjan toisessa kappaleessa on kirjoitusvirhe: ”alkuperäinen merkitykseksi”. Eipä lupaa kovin hyvää tämä. No, tuon jälkeen en tainnut sitten enää bongata ensimmäistäkään virhettä, ja saatoin keskittyä tekstiin.
Kirjan tarkoitus jää aluksi epäselväksi, mutta tarkentuu pian: tässä käydään pohdintoja joidenkin sanojen alkuperästä. Miksi juuri näiden, ei selviä. Tämä on esseististä haahuilua etymologian sisällä ja ympärillä, ja sellaisenaan oikein nautinnollista.
Niin kuin esseissä kuuluu, kirjasta löytyy paljon hienoja oivalluksia. Esimerkiksi se, että etymologialla on ”kiinteä suhde virheisiin, väärinymmärrykseen ja vanhentuneisiin käsityksiin. Niissäkin on kauneutta, joskus myös rumuutta. Mikään ei ole niin inhimillistä kuin erehtyminen. Mikään ei ole niin inhimillistä kuin kieli.”
Ja myöhemmin Palonen vielä tarkentaa tuota: ”eläin tekee kaiken aina samalla tavalla, ihminen voi tehdä myös huonommin. Ihminen on erityinen siksi, että ihmisellä on kyky olla huono. Vain ihminen alisuorittaa, myöhästyy, reputtaa kokeissa, hankkii moraalikrapulan, ajattelee laiskasti tai sortuu kliseisiin.”
Muita hienoja oivalluksia:
”Lainasanojen erilaisia tyyppejä ja lieveilmiöitä on monia. Toisinaan lainassana imitoi mahdollisimman tarkasti toista kieltä, kirjoitettua kieltä. Jotkut kutsuvat tätä silmälainaksi. Tai se imitoi äännettyä kieltä, jolloin se puolestaan on korvalaina.” Indierock on silmälaina, kantri ja hevi korvalainoja.
”Aikaa on kahdenlaista: numeerista ja verbaalista. Ensimmäistä voi laskea. Se tottelee matematiikkaa. Jälkimmäinen ei. Se nimeää, kuvailee, tarinoi. Etymologit mielellään välttävät ensimmäistä ja suosivat jälkimmäistä.”
”Valloittajat, roistot ja murhaajat kirjoittavat historiankirjat.” Tästä olen kirjoittanut tänne blogiinkin monesti: millaista elämä olisi, jos historiankirjoissa kerrottaisiin niistä, jotka ovat erityisen hyviä säveltämään, kirjoittamaan tai tanssimaan? Sen sijaan että kerrottaisiin suurimmista epäonnistumisista eli sodista.
”Suomen kieli on pysynyt hengissä muuttumalla, mukautumalla. Sattuma ja maantiede ovat olleet sille suopeat. Se on oppinut muilta. Se on kääriytynyt lainavaatteisiin.”
Tuomas Palonen: Etymologian etymologia ja muita etymologioita
SKS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!