Sattuma tuo eteen kaikenlaista. Olen hiljattain lukenut kaksi arkkitehtuuriin liittyvää kirjaa, ja nyt luin kolmannen.
Mitä ilmeisimmin arkkitehtuurikoulutuksessa painotetaan nyt kovasti kierrätystä ja kestävää kehitystä, ainakin kirjoja ja opinnäytteitä tuolta suunnalta näyttää olevan paljon. Sehän on hieno asia.
Iida Kalakosken ja Riina Sirenin Pelastakaa talot! on osa tätä ilmiötä. Kirjassa ollaan huolissaan nykyisestä purkuvimmasta, kerrotaan sen historiasta ja pyritään ohjaamaan lukijaa toimintaan.
Suomen suurimmat purkuaallot ovat olleen 1900-luvun alussa, 1960-luvulla ja nyt. Joka kerta vaarassa ovat keski-ikäiset rakennukset. Korkea ikä suojaa taloa, mutta iso osa rakennuksista on noin 50 vuoden iässä vaarassa.
Mielenkiintoisia juttuja on paljon. Esimerkiksi se, että Puolassa on erityisen paljon rakennettu takaisin sodassa tuhoutuneita vanhoja taloja. Suomessa rekonstruktio ei ole ollut suosittua.
Yhdysvaltojen St. Louisissa rakennettiin Pruitt-niminen alue mustien ja Igoe-niminen alue valkoisten asuttavaksi. Vuosina 1954-1956 Pruitt-Igoeen rakennettiin 33 yksitoistakerroksista taloa, yhteensä 2870 asuntoa. Ankaran modernistisen arkkitehtuurin uskottiin leviävän kaupunkikehittämisen esikuvaksi. Talotekniikan ja jätehuollon ongelmat, rikollisuus ja vandalismi heikensivät aluetta jo parissa vuodessa. Lopulta alueelle jäivät vain ne, jotka eivät sieltä pois päässeet. Koko massiivinen alue räjäytettiin pois vuosina 1972-1976. Melkoista tuhlausta.
Järkyttävää on, että kun kirjaa lukiessa avasin aamun lehden, siellä oli joka päivä iso uutinen purkamisesta. Turussa halutaan purkaa Varissuon koulu, Tampereella Amuri. Joka on jo kerran purettu, 1960-luvulla puutalot saivat väistyä nykyisten kerrostalojen tieltä. Nyt sinne halutaan tornitaloja.
Iida Kalakoski ja Riina Siren: Pelastakaa talot! Purkuvimmaa purkamassa
SKS kirjat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!