Vanhan kirjallisuuden "päät"
Olen käynyt Vammalan-eiku-Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä vuodesta 1990 lähtien, jolloin ensimmäisen kerran ajoin sinne yksin Fiat 127:llani auto täynnä vanhempieni kirjoja myymään niitä Sylvään koulun helteiseen yläkertaan. Sen jälkeen olen lähes joka vuosi suunnannut kesäretkelle Vammalaan-eiku-Sastamalaan (sovitaanko, että saan edelleen käyttää nimeä Vammala?).
Kirjapäivillä on kymmeniä antikvariaatteja Sylvään koulun alakerrassa sekä pihalla olevassa isossa sirkusteltassa. Yläkerrassa on kustantamojen - varsin pientenkin sellaisten - myyntipisteitä sekä Rosebudin kaltaisia kirjakauppoja, joilla on varsin edullisten kirjojen myyntiä myös. Koko Sastamala (eiku Vammala) on varsin kirjallinen koko loppuviikon ja monesti olemme käyneet Herra Hakkaraisen talossa samalla matkalla. Torillakin oli kirjamyyjiä.
Vanhempani ulkoiluttavat Globus Felixin inkunaabeleita ja muita arvoteoksia edelleen kirjapäivillä, mutta minä tapaan Tomin kanssa kiertää vain asiakkaana. Lapset ovat mukana vaihtelevasti. Tänään saimme mukaan kaikki kolme minun lastani: yhteiskunnallisesti tiedostavan teinin, hitusen happaman esiteinin ja alati innostuvan 8-vuotiaan, jonka viime vuoden kohokohta oli Vammalasta löytynyt Kakkaukko-kirja, josta Tomi kirjoittikin.
Otsikkoon kirjoitin "kirjapäivät" enkä virallista Vanhan kirjallisuuden päivät -nimeä. Tämä siksi, että ostimme ison läjän kirjoja, joista vain yksi oli pre-read eli käytetty. Painavimmat muovikassit käsissään Vammalasta lähti 16-vuotias teinipoikani, mikä oli hiukan yllättävää. Lukemiseen häntä on toisinaan pitänyt patistaa, mutta fiktion sijaan häntä kiinnostaa tietokirjallisuus. Lapsilleni olen tavannut ostaa kaikki kirjat, mitä he ikinä ovat toivoneet. Tyhmempiinkin harrastuksiin ovat vanhemmat rahaa syytänet :) joten Into-kustannuksen kassakone kilisi kolmeen otteeeen. Löysimme sieltä Tominkin kanssa mukavasti luettavaa, Tomi sai jopa arvostelukappaleen (kun tuli blogimme puheeksi), josta lisää tuonnempana. Kiitos siitä jo etukäteen!
Saaliimme kirjapäiviltä
Näköjään koko pinoon mahtuu vain viisi kirjaa, jotka voi fiktioksi luokitella: Tatu ja Patu, Akkarin taskari, kaksi Erlend Loen kirjaa (1 euro/kpl, uusia...) sekä Mies, joka rakasti järjestystä. Ja me kun kuitenkin luemme enimmäkseen fiktiota. Mitäs tästä voisi päätellä?
Jos ensi kesänä pohditte kivaa päivän kesäretkeä, voin lämpimästi jälleen suositella Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päiviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!