Miten huoli kääntyy väkivallaksi

Elina Hirvosen Kun aika loppuu on raju, kaunis ja ajatuksia herättävä kertomus väkivallasta, vastuusta ja perheestä meidän ajassamme. Romaanin preesens on parinkymmentä vuotta edessäpäin, maailmassa jossa tämänhetkiset ongelmat ovat kasvaneet entistä isommiksi, väestöräjähdys ja ilmastonmuutos etunenässä. Monin paikoin teoksen tematiikassa on yhtymäkohtia Jussi Valtosen viimesyksyiseen Finlandia-voittajateokseen.

Keskeisin teema on linkolalainen: väestönkasvua pitää hillitä, jollei hyvällä niin sitten pahalla. Kasvoton nettiyhteisö tarjoaa kasvualustan ääriaineksille. Romaani pohdiskelee sitä, missä kohdin ja mistä syistä maailmankuva voi vääristyä niin, että huoli ja välittäminen kääntyy väkivallaksi. Väkivallantekijän äidin näkökulma on hyvä, siitä aukenee näkymä - joka ei kuitenkaan lopulta selitä juuri mitään.

Hirvonen kirjoittaa vetävästi, rytmi ja nyanssit ovat hallussa. Juoni imee mukaansa, ja aihe kiinnostaa. Sen pitää kiinnostaa. Mutta on siinä ongelmansakin: näin isoista ja poliittisistakin asioista kun on kyse, kirjoittajan on pakko tinkiä "näytä, älä kerro" -periaatteesta, jotta perustelut toiminnalle saadaan esiin. Siksi teksti on paikoin dialogin muotoon valepuettua pamflettia, mutta onneksi enin osa tekstistä on kuitenkin vähemmän selittelevää ja enemmän toiminnan näyttämistä. Hyvä kirja.

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
WSOY