Kirjan motossa sanotaan, että vapaiden kuvausten totuus "piilee siinä, että ne voivat olla tosia siten, että ne ovat sopusoinnussa sen ajan varsinaisen ja yleisen hengen kanssa, jota kuvataan", ja että "sellainen kuvaus voi olla vieläkin todellisempi kuin todellisuus itse". Se on hyvä ajatus, minunkin mielestäni kaikki "tositapahtumiin perustuva" on tylsää.
Eikä Nuottimäki todellakaan ole turhaan tuota mottoa kirjansa kärkeen tuupannut. Varaudu pahimpaan vyöryttää lukijalle toinen toistaan mielikuvituksellisempia tapahtumia ja käänteitä, riemullisen ja hyvänmakuisen huumorin kanssa. Kirjailjan ääni on omaperäinen, mieleen tulee hiukan ehkä Peter Høeg jos joku pitää mainita.
Päähenkilö on Matti, Suomesta Ruotsiin 60-luvulla muuttava mies, joka muistuttaa hyvin paljon Mielensäpahoittajaa, mutta mikään kopio tämä Matti ei tietenkään ole, vaan elävästi piirtää Nuottimäki perussuomalaisen jäärän. Ei saa erottua, pitää oppia pärjäämään - ja varautua pahimpaan.
Matin perheeseen syntyy neljä lasta, joista yksi kuolee nuorena. Isä kasvattaa lapsiaan suunnitelmallisesti, mutta pieleenhän kaikki menee. Ja kun on mennyt pieleen, menee vielä enemmän pieleen. Ja vielä kerran ainakin lisää Nuottimäki kierroksia. Kun isän päivät sitten alkavat olla luetut, hän laittaa kolme lastaan kilpailemaan siitä, kuka sijoittaa 100 000 kruunua parhaiten. Voittaja perii isän firman. Kaikki menee tietenkin päin honkia, mutta yllätyksiä riittää jatkuvasti. Samalla Nuottimäki tulee tietenkin kertoneeksi ruotsalaisuuden ja suomalaisuuden eroista ja yhtäläisyyksistä.
Fantastinen tarina, omaperäinen ääni, jouhevan simppeli kerronta - eikä mitään häiritsevää. Loistava kirja, lue se.
Petteri Nuottimäki: Varaudu pahimpaan
Like
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!