Noissa tarinoissa on vain sellainen vika, että ne kertovat tyhmistä ihmisistä, ja tyhmien ihmisten seuraaminen alkaa jossain kohdin tympiä. Sitten pitää lukea vastapainoksi jotain oikein viisasta ja filosofista ettei mene pilalle. Soininvaaraa tai Valtaojaa ellei vieläkin viisaampia.
Mutta sitten on olemassa myös sellaisia tyhmistä ihmisistä kertovia kirjoja kuin Reidar Palmgrenin Kirpputori. Sellaisissa tarinoissa tyhmä ihminen toimii itse kertojana, ja lukijan tehtävänä on asettua lempeän ymmärtävään asentoon tyhmän yläpuolelle. Sieltä yläviistosta voi sitten jännittää ja nauraa.
Kirpputori on riemukas kirja. Se on loistava tarina, tarina luuserista joka hukkaa kaiken omassa elämässään ja päätyy yksinäiseksi, kodittomaksi, hakatuksi, nälkäiseksi, pilkatuksi. Ihan kaikki menee pieleen, ja syy on oma. Palmgrenin luoma hahmo ei osaa kuunnella, ei puhua, hän ei saa aikaiseksi. Mutta aina hänellä on hyvä käsitys itsestään.
Ja siitä syntyy riemukasta komediaa, arjen vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Roisia ja lempeän lämmintä tarinaa. Niin vetävää tekstiä, että kirja kuluu loppuun valitettavan pian. Ja kuinka tiukkana Palmgren osaa pakettinsa pitää! Teksti ei rönsyile, siinä ei ole mitään turhaa. Se viittaa eteenpäin eli synnyttää odotusta ja jännitystäkin, se viittaa taaksepäin, ja kokonaisuus on ehjä. Loppupuolen pitkistä tavaraluetteloista ajattelin ensin sitä kritisoida, mutta niillekin löytyy selitys.
Tuntuu siltä että tänä vuonna on ilmestynyt harvinaisen paljon hauskoja kirjoja. Reidar Palmgrenin Kirpputori on yksi parhaista.
Reidar Palmgren: Kirpputori
Otava
Kiitos palautteesta. Mukavaa huomata, että lukija tajuaa. ;)
VastaaPoista