En varsinaisesti ääneen naureskellut tekstin ääressä, mutta voin hyvin kuvitella naislukijan, joka niin tekee. Mutta tämä fakta ei tee tästä teoksesta huonoa, ei ollenkaan. Härkönen kirjoittaa nasevasti ja hänen huomionsa maailmasta ovat mainioita.
Toisinaan Härkönen pohtii vakavia, kuten sitä että kirjojen lukeminen vähenee, tai esimerkiksi lasten kasvatuksen haasteita. Toisinaan taas aika paljon kevyempiä aiheita kuten halaamispakkoa tai joulukoristeita. Aina teksti on kuitenkin kevyesti soljuvaa ja sitä lukee mielikseen. Tämä kirja sopii siihen sohvannurkkaan, jossa väsynyt työntekijä koittaa palautua päivän rasituksesta.
Ellei se sitten häviä kaksintaistelussa Netflixille.
Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon
Otava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!