Itärajatapaus on mainio kirja! Se on kevyttä luettavaa, road-romaani, jossa helsinkiläispariskunta lähtee vierailemaan miehen sukulaisten luo Joensuun suuntaan. Sukulaiset ovat maalaisia, joten kulttuurien yhteentörmäämistä ei voi mitenkään välttää. Kasvissyöjävaimon ja ympäristöönsä rennon letkeästi suhtautuvan maalaisen kohtaaminen johtaa riitoihin ja katkeaviin väleihin, mies yrittää parhaansa mukaan sovitella siinä välissä. Ulkopuolisiin ei todellakaan suhtauduta rennosti.
Kertoja istuu auton takapenkillä ja paljastuu parin sivun jälkeen koiraksi. Ensin mielen valtasi epäilys: ihmeellistä kikkailua tuollainen. Mutta koirahan on mitä mainioin näkökulmahahmo, koska koira aistii ympäristöään väkevästi, tarkemmin aistein kuin ihminen. Ja lisäksi koira pääsee näkemään ja kuulemaan kaikenlaista, lähes kaikkitietävän kertojan asemaan, koiralle uskaltaa uskoutua silloin kun ihmiselle ei. Toimii! Paitsi että ihan kaikkea Nousiainen ei kyllä tuosta aistimaailmasta ota irti, vieläkin tarkempia havaintoja olisi voinut kirjaan laittaa.
Juoni rullaa komeasti, paikasta toiseen edetään reipasta tahtia, ja koska koko ajan istutetaan vihjeitä tulevasta sekä sukulaissuhteita rasittavista salaisuuksista, sivut kääntyvät vauhdilla. Salaisuuksia ei tässä sovi lähteä paljastelemaan, mutta sen voin sanoa, että ne paljastuvat vielä odotettua paljon suuremmiksi. Ja silloin mieleen tulee toinen Aula & co:n kustantama kirja, Jussi Lehmusveden Operaatio Zuckerberg. Molemmat keikahtavat loppumetreillä kevyestä painavaksi. Ja se on ansiokasta.
Lasse Nousiainen: Itärajatapaus
Aula & co
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!