Kokeneen kirjoittajan kokemuksia

Olen lukenut muutamia Antti Tuurin kirjoja viime vuosina, ja erityisesti Ikitie teki lähtemättömän vaikutuksen.

Kuinka kirjoitan romaanin ei ole kirjoitusopas, vaan siinä Tuuri kertoilee omien teostensa ideoiden synnystä ja taustatöistä ja itse kirjoitusprosessistakin. Tuuri kierrättää tekstiään, samoja juttuja on ollut jo ainakin Ameriikan raitilla -kirjassa.

Mutta ei se mitään, Tuurin jutut ovat mielenkiintoisia. Hän on tehnyt pitkiä matkoja romaaniensa tapahtumapaikoille ja kahlannut paikallisia kirjastoja ympäri maailmaa. Pitkään kirjalliseen uraan mahtuu tapahtumia ja sattumuksia, niistä on kiva lukea. Tuuri kirjoittaa myös lapsuuden kokemuksistaan, siitä kuinka heräsi kirjallisuuteen. Tai siitä, mikä romaani hänen mielestään on. Ideat tulevat usein vastaan sattumalta, tai sitten vanhat ideat poikivat uusia, Tuurillahan monet kirjat liittyvät toisiinsa.

Olennaisin huomio löytyy Hannu Mäkelän antamasta palautteesta Tuurin ensimmäiseen käsikirjoitukseen: romaanissa tulee olla "lukemiseen pakottava näkemys, hahmo". Tätä Tuuri sitten alkoi jahdata, onnistuneesti. Ernest Hemingwaylta tulee vaatimus yksinkertaisista ja tosista lauseista, sellaisista hyvä kirjallisuus syntyy. Samaa ideaa ovat myös esimerkiksi Veijo Meri ja Petri Tamminen tähdentäneet.

Muita käyttökelpoisia ohjeita tulee myös, esimerkiksi repliikeistä. "Kirjoitettu repliikki ei saa näyttää kirjoitetulta, mutta ei se myöskään saa olla sanotun repliikin kopio. Se on jotain siltä väliltä, ja sillä täytyy aina olla jokin tarinaa eteenpäin vievä merkitys." Siihen kun vielä lisää Claes Anderssonin huomion, niin dialogin kirjoittamiseen on jo aika hyvät eväät: "Dialogin jännite syntyy ihmisten välisestä valtataistelusta. Suhde on alituisesti määritettävä uudestaan. Dialogissa joko kielletään toisen käsitys omasta asemastaan tai se vahvistetaan." (Claes Andersson: Luova mieli. Kirjapaja 2002)

Siitä sitten vaan kirjoittamaan.

Antti Tuuri: Kuinka kirjoitan romaanin
Art House