torstai 23. kesäkuuta 2016

Kun ei ryyppää, ei tapahdu kummallisia

Antti Tuurilla täytyy olla paljon uskollisia lukijoita, koska hänen uutuusteoksensa löytävät tiensä pienen lähikirjastommekin uutuuskaruselliin näköjään lähes poikkeuksetta. Tuorein Tuuri on Ameriikan raitilla, jonka Otava luokittelee romaaniksi (84.2), mutta matkakirja se on eikä kirjastoluokituksella muuksi muutu.



Kirjassa Tuuri kertoo useista Pohjois-Amerikan matkoistaan, jotka suuntautuvat lähinnä Kanadaan, minne Tuurin sukulaisia muutti 1900-luvun alussa. Kirjailijan kiinnostus sukulaistensa vaiheisiin on poikinut viisi romaania, joista Ameriikan raitti on tunnetuin.

Tässä kirjassa päästään siis kurkistamaan kulissien taakse, näkemään sitä selvitystyötä, mitä Tuuri on kirjojaan varten tehnyt. Mielenkiintoista!

Mutta niin kuin useimmiten lienee, kulissien takana ei niin kovin ihmeellistä ole. Tuurin matkoissa olennaista näyttää olevan se, että hän herää kello viisi tai puoli kuusi, niin usein hän heräämisaikansa kirjaa muistiin. Ja kuten heräämisajasta voi päätellä, Tuuri ei ryyppää, joten hänelle ei tapahdu mitään erityistä tai kummallista tai yllättävää. Ajellaan autolla ja jutellaan amerikansuomalaisten kanssa. Saunotaan. Katsellaan maisemia. Kalastetaan.

Tuurin suosio perustunee kansaa kiinnostaviin aiheisiin ja maanläheiseen kerrontaan. Jos olisin lukenut Päätaloa voisin nyt varmaan tehdä jonkinlaisen hienon vertauksen, mutta kun en ole. Joka tapauksessa Tuuri taitaa tyylilajinsa, ja kyllä tämäkin kirja on mukavaa luettavaa.

Antti Tuuri: Ameriikan raitilla
Otava

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!