maanantai 1. tammikuuta 2024

Mukaansatempaavaa materialismia

Luin Minna Haapasalon Tilkkuterapiaa-kirjan puolitoista vuotta sitten, nyt Riinan tarina jatkuu Kierrätyshäät-kirjassa. 

Tilkkuterapian tapahtumista on kulunut pari vuotta. Riina on menossa naimisiin ja häitä valmistellaan kovasti. Kaikki ei kuitenkaan tunnu olevan aivan kohdallaan. Oiva metafora teoksen asetelmasta syntyy heti alussa, kun Riina on vieraana kaverinsa häissä vankilassa. Sellaiseksikin avioliitto voi muodostua, Riina kai pelkää. 

Tyyliltään kirja on hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä: kevyttä, naislukijoille suunnattua hassuttelua ja ihmissuhdepohdintaa. En edelleenkään kuulu kohderyhmään, mutta ei se mitään haittaa. Viihdyin kyllä kirjan parissa. Kierrätyshäiden rakenneidea on myös samanlainen kuin Tilkkuterapiassa, kirja on jaettu osastoihin. Tilkkuterapian rakenne oli kuitenkin jäntevämpi, se eteni suoraviivaisemmin. Mutta tämäkään ei ole ongelma, Haapasalo osaa sen mikä rakenteessa on tärkeintä: annostella painavampia ja kevyempiä sekä iloisia ja surullisia hetkiä niin, että kokonaisuus pysyy balanssissa. 

Haapasalon kieli on tutun luistavaa, se toimii ja imee mukanaan, eikä mikään töki. Hahmot ovat moniulotteisia, ja juoni vie toisinaan yllätyksellisiin suuntiin. 

Taide- ja viihderomaanin erottaa toisistaan ainakin Suomessa dialogin määrästä. Kunnianhimoisimmissa teoksissa dialogia ei ole juuri lainkaan, kevyemmissä enemmän. Tämä ei ole arvoarvostelma, vaan havainto. Eikä havainto päde kansainvälisesti, ainoastaan Suomessa. Hassua. 

Kuten Tilkkuterapiassa, tässäkin tehdään lempeää pilaa naisten höpsötyksistä, kaiken maailman erikoisia terapia- ja itsehoitomuotoja maailmassa riittää niin kauan kuin on naisia jotka sellaisiin haluavat osallistua. 

Mutta sitä en osaa sanoa, että ironisoidaanko tässä myös sitä kuinka materialistista naishahmojen elämä on. Kaiken maailman rihkama ja tilpehööri on tärkeässä osassa. Sama koskee pukeutumista. Kun taannoin olin ainoana miehenä tanssikoulussa, olin myös ainoa, joka ei ollut innoissaan näytöksiin pukeutumisesta. En voi mitenkään ymmärtää sitä suurta intoa, jolla asuja ideoitiin. 

Sujuva ja mukaansatempaava kirja tämä on, suosittelen!

Minna Haapasalo: Kierrätyshäät

Karisto


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!