Vuoden 2024 Finlandia-ehdokkaista olen aiemmin lukenut Kinnusen ja Statovcin teokset. Helmi Kekkosen LIV! on kolmas.
LIV! on hieno yhdistelmä yksinkertaista kerrontaa, arkisia tapahtumia ja pieniä viisauksia - ja upeita lauseita. On kolme siskosta, Ellen, Telma ja Livia, ja heidän vanhempansa, kesämökki, kesä. Näkökulmat vaihtelevat henkilöiden välillä.
Puoliväliin asti kirja on hidasta, arkista kerrontaa. Sitten kun alkaa tapahtua, kerronta muuttuu radikaalisti. Ja kuinka hienoon suuntaan se muuttuukaan! Kerronta menee rikki, hengästyy, vioittuu, niin kuin Liv. Liv on tavannut salaperäisen miehen, johon hän ihastuu mielikuvissaan, ja treffit menevätkin aivan toisin kuin Liv oli kuvitellut: mies osoittautuu väkivaltaiseksi, ja Liv menee rikki.
”Että sen pelon on tarkoitus suojella teitä. Se ei ole oikein, mutta sellainen tämä maailma on.”
Tarinassa ei ole mitään uutta, naisiin kohdistuvasta väkivallasta on kerrottu tuhansia ja taas tuhansia tarinoita, mutta kerrontatapa on upea. Ja se on juuri se, mikä kaunokirjallisuudessa on olennaista. Säätilakin seuraa kirjan tunnelmaa.
Parasta tässä kirjassa on tiukka rajaus. Kekkosella on fokus hallussa, ja se on hyvän taideteoksen merkki.
Helmi Kekkonen: Liv!
Siltala
