Hesarissa oli arvio kirjasta, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Silloin Hesarin appi vaihtuu iPadissa BookBeatin appiin, ja katso: hän lukee kirjaa.
Ja herranjestas, millainen kirja sieltä löytyikään! Tämä saattaa hyvinkin olla paras tällä vuosituhannella lukemani kirja. Vaikka muistini on hatara, väittäisin todellakin näin. Ja väitänkin.
”Air Francen maaliskuinen lento Pariisista New Yorkiin joutuu kesken matkan pahaan turbulenssiin, jolloin tapahtuu jotain outoa. Kun viimein laskeudutaan New Yorkiin, käy ilmi että on kesäkuu ja heidän koneensa laskeutuu toista kertaa: aika ja avaruus ovat vääristyneet ja sekä kone että sen matkustajat ovat monistuneet kahdeksi.” Näin kertoo esittelyteksti.
Kirja ei kuitenkaan ala tuolla tavalla. Ensimmäinen kolmannes on kuin novellikokoelma, siinä esitellään erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa: ammattitappaja, kirjailija, ja nippu tavallisempia ihmisiä. Heitä tietenkin yhdistää se, että he ovat olleet tuolla lennolla.
Sitten esitellään yksi tai oikeastaan kaksi henkilöä, jotka ovat olleet 9/11-iskujen jälkeen laatimassa protokollaa lentoliikenteen uhkatilanteisiin - kas kun noiden iskujen jälkiselvittelyissä ilmeni, että kaikki viestintä meni aivan päin prinkkalaa. Kun kaikki mahdolliset ja mahdottomat tilanteet on kartoitettu, heiltä kysytään että mitä jos tulee jotain joka ei sovi näihin uhkiin. Silloin he tekevät vitsillä protokolla 42:n.
Esikoisromaaneja syytetään usein siitä, että ne pyrkivät haukkaamaan liian ison palan, ja usein ne pyrkivätkin löytämään vähintään elämän tarkoituksen. Tämä ei ole esikoisromaani (kylläkin ensimmäinen le Tellieriltä suomennettu teos), joten tässä mennään tietenkin vielä paljon pidemmälle. Tosi paljon pidemmälle. Tämä tarina on massiivisen kokoinen.
Kun amerikkalaisille viranomaisille selviää tuo lentokonetilanne, alkaa salailu ja selvittely. Kolme johtavaa teoriaa ovat avaruuden madonreikä, monistuminen, ja sitten se kaikkein vahvin, se että elämme simulaatiossa. Kaikkien uskontojen johtajat kutsutaan koolle, presidentti on koko ajan mukana - nämä kaikki saavat le Tellieriltä melkoisen kylmää kyytiä.
Mutta tämä ei ole tieteistarina. Tai on tämä sitäkin, ja tosi vetävä onkin. Mutta tämä on paljon muutakin. Kahdennuksen aiheuttajaa ei jäädäkään vatvomaan, vaan kohdistetaan katse siihen, miten nämä yksittäiset ihmiset selviävät kaksoisolentojensa kanssa. Yksi riitelee, yksi tappaa, toiset ovat sovussa. Yksi kaksonen on kuollut, toinen kuolemassa. Nämä tarinat ovat painavia, le Tellier laittaa ihmisyyden puntariin. Osansa saa myös nykyajan öyhötyskulttuuri, se, että netissä kaikki muuttuu pahaksi ja kasvaa, vähän niin kuin Don’t look up -elokuvassa.
Ja sitten on vielä se yksi, kaiketi ranskalaisessa kirjassa pakollinen taso. Viisaita ajatuksia ja metatasoja, filosofien ajatuksia, kaikenlaista älyllistä tavaraa sinkoilee pitkin kirjaa, ja nostaa sen taas korkeammalle. Ja silti tuntuu kuin lukisi trilleriä, niin vetävä juoni ja rakenne on. Päätökseen saakka.
Lotta Toivasen suomennostyö ei ole ollut helppo, mutta se on komeaa työtä.
Aivan huikeaa, kerrassaan mahtavaa!
Hervé le Tellier: Poikkeama
Suom. Lotta Toivanen
WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!