Kolmas Lapinreissulla kuunneltu elämäkerta oli Samuli Putron Elämäni miehet. Se ei ole elämäkerta, mutta kuitenkinne on.
Putro kertoo kirjassa elämänsä varrella tärkeiksi osoittautuneista hahmoista, jotka ovat miehiä. Naisiakin joukossa on, mutta näkökulma on tässä kirjassa miehinen.
Tämä kirja edustaa melko puhtaasti sitä omaelämäkerrallista traumakirjallisuutta, josta Joel Haahtela juuri äskettäin kirjoitti Parnassossa ansiokkaasti. Putro käy terapeutilla valittamassa kurjuuttaan ja kirjoittaa siitä kirjan. Ruikuttaa ja häpeää. Ja kirkastuu lopussa. Huoh.
Kyllä tämän kuunnella jaksoi, lukea en ehkä olisi viitsinyt. Kuuntelemista helpotti, kun aina välillä suljimme äänikirjan ja laitoimme soimaan Putron musiikkia. Milloin jätkät tulee on kyllä sellainen helmi, että alta pois. Sekä tekstin että sovituksen puolesta.
Jos olisin lukenut, olisin ajatellut, että mene päivätöihin, perusta perhe, harrasta liikuntaa. Sillä tavalla ihmiset ovat kautta aikojen saaneet asiansa ja arkensa rullaamaan. Ja sitten olisin sulkenut kirjan ja siirtynyt seuraavaan, niin kuin olen viime aikoina monesti tehnyt.
Hassua on, että kaikki kolme Lapinreissulla kuunneltua kirjaa ovat samalta kustantajalta.
Samuli Putro: Elämäni miehet
WSOY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!