Laura Arikan Kuolema Farlaxissa -sarja starttasi maaliskuussa Synkeällä juhannuksella, ja jo nyt on julki sarjan toinen osa, Petollinen joulu.
Hahmokavalkadi on siis jo edellisestä osasta tutuksi tullut, ja amatöörietsivä Sofie on tässäkin tarinan keskushenkilö ja moottori. Sarjan parasta antia on sen tunnelma, jota tämän kirjan takakannessa luonnehditaan ”glöginlämpimäksi”. Hahmoja on paljon, mutta lukija pysyy hyvin mukana, koska niitä ehditään pitkässä tarinassa syventää mukavasti.
Kirja alkaa hienolla prologipanoroinnilla, jossa maassa makaava mies havainnoi ympäristöään. Mies osoittautuu kuolleeksi, ja siitä käynnistyy kolmea murhaa selvittelevä tarina.
Petollisessa joulussa ollaan pienellä Långskärin majakkasaarella, ja asetelma on perinteinen suljetun tilan dekkari, kunniakkaasti Agatha Christien jalanjäljillä. Arikan kerronta on jouhevaa ja hyvin rytmitettyä. Vihjeitä tulee juuri sopivaan tahtiin, jotta lukija pysyy hyvin kärryillä ja kiirehtii sivuja kääntämään. Aivan lopussa tulee vielä cliffhanger seuraavaan osaan.
Minä kaipaisin hahmoihin ja kerrontaan enemmän rouheutta, lämpö ja lempeys ovat liiankin pinnassa. ”Herkkä”- ja ”hassu”-adjektiiveja käytetään luvattoman paljon (heti ensimmäisen luvun ensimmäisessä kappaleessa on ”herkkiä kuvioita” ja ”herkät paperilyhdyt”). Lisäksi suomalaisten designtuotteiden alinomainen luetteleminen häiritsee, kun niillä ei ole tarinassa erityistä funktiota - kirjallisena keinona tämä tuo minulle mieleen Bret Easton Ellisin Amerikan Psykon, jossa esineiden listaus rakentaa kuvaa psykopaattisesta päähenkilöstä. (Toisaalta näinä aikoina kotimaisten tuotteiden puolesta puhuminen taitaa olla monin tavoin tärkeä teko.)
Mutta en minä kuulukaan tämän kirjan varsinaiseen kohderyhmään. Näkemieni kirjasomen arvioiden perusteella lämpö, lempeys ja tunnistettavat esineet ovat juuri sitä, mitä tältä kirjasarjalta halutaan. Ja silloinhan homma on ilman muuta onnistunut.
Laura Arikka: Petollinen joulu
Otava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!