Norjalaiskirjailija Nina Lykke kirjoittaa mielenkiintoisista aiheista ja hyvin. Luin siis jo kolmannen Lykken.
Kohonnut riski kertoo Elinistä, joka on lääkäri ja eromassa miehestään Akselista. Aksel ehkä pettää Eliniä Gron kanssa, Elin pettää Akselia Bjørnin kanssa. Tore on muovinen luuranko Elinin vastaanottohuoneessa, jonne Elin on muuttanut asumaan.
Aikatasoja on kaksi, nykyajassa Elin elää epäelämää vastaanotollaan ja haukkuu potilaitaan. Toisessa tasossa kuvataan avioeroa. ”Miksi minä olen täällä. Miten tämä menikään.” Tämä on Lykken romaanihahmojen ydinolemus, kaikissa kolmessa lukemassani Lykken kirjassa hahmot ovat pallo hukassa. Herkullinen asetelma siis tarinan kertomiseen, luhistumista kohti kuljetaan. Ja liikkeelle lähdetään suht roisista kuvastosta, tässä peräpukamien pureskelusta.
Lykken kirjoja on vaikea kategorisoida. Niissä on viihteellinen, kevyt pinta, mutta todella paljon painavaa asiaa ja hienoa kieltä. Esimerkiksi rakastumisen kuvaus tässä kirjassa on todella komeaa ja analyyttistä.
Nykyaikaa kuvataan hienoin huomioin. ”Käytävä on täynnä kuluttajia ja käyttäjiä, jotka odottavat omaa osuuttaan palvelusta, laadusta ja empatiasta, sillä kansa muuttuu koko ajan hauraammaksi ja herkemmäksi ja samaan aikaan röyhkeämmäksi ja vaativammaksi.”
Monenlaiset nykypäivän ongelmat tulevat esiin, koomisessa valossa. Kuten ylipaino, ahneus, narsisimi ja ikääntyminen. Pääsemme lääkärin pään sisään, luemme, mitä lääkäri ajattelee, mutta ei voi sanoa ääneen.
Yksi virhekin kirjasta löytyy: ”Sitten eräänä päivänä Bjørn oli jättänyt iPadinsa sohvapöydälle kirjautumatta ulos ja lähtenyt sen jälkeen kauppaan.” Eipä ole iPadissa uloskirjautumisen mahdollisuutta, niin kuin jokainen sellaista käyttänyt tietää.
Nina Lykke: Kohonnut riski
Suom. Sanna Manninen
Gummerus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!