Itkettävän ihana Mielensäpahoittaja

Uusi Mielensäpahoittaja on aivan varmasti Tapaus isolla teellä. Jopa oma teinini on lähes koukussa Mielensäpahoittajaan mikä on mielestäni hyvä saavutus. Kun pari viikkoa sitten näin kirjakaupassa kassalla tyrkkypinossa Tuomas Kyrön uusia Ilosia aikoja -kirjoja, oli heräteostos lähellä. Hillitsin itseni ja päätin toivoa kirjaa lahjaksi, mutta toisin kävi. Ihana, ihana Jyrkkälän lähikirjasto ei koskaan petä! Tyrkkyhyllyssä oli uutuus toisensa jälkeen heti kesätauon jälkeen (näin olin vähän uumoillutkin). Jokerilainaksi (=kahden viikon laina) sain Mielensäpahoittajan lisäksi Gillian Flynnin uutuuden Paha paikka.

Tähän alkuun pientä vuodatusta taas kirjastojen supistuneista aukioloajoissa. Piskuinen Jyrkkälän lähikirjasto on ihan mahtava paikka. Mutta sen aukioloajat vaihtuvat jatkuvasti eivätkä mitenkään parempaan suuntaan. Kyllä ei ole hyvä asia lukemisen hankaloittaminen. Nyt kirjasto on avoinna enää maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 10-16, mikä ei työssäkäyville ole kovinkaan ystävällinen aika. Lasten ja nuorten osasto on ihan mahtava ja meille aikuisille niitä uutuuksia tuntuu piisaavan. Jos asut Turussa ja kykenet näihin aukioloaikoihin, käytä ihmeessä hyödyksesi! Kirjaston palveluja voi käyttää (lainausautomaatti ja palautuslaatikko) myös nuorisotalon aukioloaikoina, jolloin ovi on siis auki. Ne ajat sitten täytyy selvittää erikseen. Senkin aion kyllä testata!

Ilosia aikoja on iloinen kirja. Se on ihana. Siitä tuli ihan itkettävän hyvälle mielelle vaikka päähenkilö valmisteleekin omia hautajaisiaan: rakentaa oman arkkunsa, kirjoittaa muistopuhetta ja suunnittelee testamenttia. Tyrskin ääneen lukiessani ja mieheni siinä vierelläni jonkin paljon synkemmän opuksen parissa ihmettelikin epäuskoisena, että kyllä ei voi kirja olla noin ääneennaurettavan hauska. Kyllä voi, ja nyt, kun hänkin on omalla lukukierroksellaan, saan kuunnella ihan samaa hihittelyä.

Kepattiakin saa Sysi-Suomesta ja matkan varrella tutuksi tuleva sivistynyt lättähattu tuo yllättävyydessään tapahtumia ihan uudelle tasolle. Pidän ihan mahdottomasti siitä, miten tämä konservatiivisuuden ruumiillistuma, lattialämmityksestä rappion näkevä ukkeli ei kuitenkaan vajoa millään tapaa ahdasmielisyyteen. Ja lopussa selviää, miten ukkeli ei kertakaikkiaan ole konservatiivinen, uutta kaihtava tai erilaisuutta pelkäävä. Lopussa teki mieli itkeä ja hyppiä samalla tasajalkaa riemusta ja ilosta. Lisää näitä, kiitos. Sysi-suomalaisuus on sitä Suomea, jossa arvostetaan vanhasta kaikkea hyvää (ja toisinaan vähän vähemmän säilyttämisen arvoista näin ei-niin-suuren jaakkoteppo-fanin näkökulmata) ja nähdään uudessa myös hyvää. Jos haluat iloa päivääsi, nappaa tämä kirja kirjakaupasta tai hae ensi viikolla palautettuani sen Jyrkkälän lähikirjastosta.

Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja
WSOY