Helsingin kirjamessut jätti Turun kirjamessut aivan täysin varjoonsa. Yhtään en kykene vetämään kotiin päin, en vaan voi. Messut jatkuvat vielä huomisen ja vaikka vietin messuilla kaksi päivää, en nähnyt kaikkea, en ehtinyt.
Kaikki oli suurempaa ja kaikkea oli enemmän, myös ihmisiä.
Yritin hillitä itseni, etten heti olisi shoppaillut, mutta instagramista ja facebookista olin jo etukäteen nähnyt tuttujen shoppailuja ja tietysti tuli sellainen olo, että jos ne kaikki ihanat kirjat vaikka loppuvat...
Ruotsalaisdekkaristi Åke Edwardson julkaisi syksyllä jälleen uuden Erik Winter -dekkarin ja sen kunniaksi häntä pääsi tapaamaan. Erik Winter on aika tapaus ja esitinkin Åkelle kysymyksen, koska halusin tietää, kuinka paljon häntä itseään on Erik Winterin hahmossa. Paljon, hän myönsi, ja jatkoi, että tosin hän itse juo paljon vähemmän. Liken tilaisuudessa Åke myös ystävällisesti signeerasi oman kappaleeni, jonka sain Likeltä jo ennen kirjamessuja (kiitos siitä!). Kirja-arvioni seuraa hiukan perässä, tässä vain päällimmäiset.
Kuvassa Åke Edwardson varmistaa nimeni kirjoitusasua nimilapusta :)
Kuljin messuhallissa kuin kunnon japanilaisturisti eli kamera kaulalla heilumassa. Näpsinkin eri lavoilta kuvia.
Pirkko Saisiota ehdin kuulla vain hetken, mutta hän puhui lämpimästi ja viisaasti ja inhimillisesti. Oli hauska kuulla, että hän potee kirjoittamisen suhteen kovin perustavanlaatuista ja yleistä ongelmaa: kun kirjoittamiseen on aikaa, se ei edisty ja kun olisi syytä tehdä jotain muuta, tulee kirjoittamisinto.
Minna Lindgren kertoi Ehtoolehdon pakolaisista heti Pirkko Saision esiintymisen jälkeen samalla lavalla. Vain osa yleisöstä vaihtui, mistäköhän se kertoo? Minna Lindgren tosiaan osaa paitsi kirjoittaa myös puhua - ja ottaa yleisönsä. Minna taustoitti Ehtoolehto-trilogiaansa (kolmas osa on tulossa) ja kertoi, miten hän tutustui palvelutaloelämään isänsä vanhetessa.
Kävin myös tutustumassa Myllylahden osastoon ja uutuusdekkareihin. Niistäkin tulee blogiin jatkossa lisää...
Kirjamessuviikolla minua onnisti ja sain kirjastosta lainaan Varistyttö-trilogian kakkosen ja kolmosen. Tosin jokerilainaan, eli vain kahdeksi viikoksi, mutta olin aivan sykkyrässä ja mykkyrässä onnesta. Kunnes kuulin, että kirjamessuilla trilogiaa myydään 65 euron yhteishintaan ja sehän oli minulle tarjous, jota en voinut ohittaa. Varistytön takakannessa on maininta "...pyyhkii Stieg Larssonilla pöytää..." joka riitti minulle taannoin innoitukseksi lukea kyseinen kirja ja olin myyty.
Erik Axl Sund on nimi kirjojen ruotsalaiselle kirjoittajakaksikolle, joka Otavan lavan haastattelussa kertoi (kovin hiljaa, muuten, sillä viereisen lavan Suomi-poika kailotti kaiken yli) tehneensä kirjojen karmivat kannetkin itse. Ja heillä on Tukholmassa myös yhteinen galleria. Kaksikko oli haastateltavana lavalla jos toisellakin messujen aikana, mutta minä pääsin heitä näkemään vain tuon yhden kerran. Mutta sain toki kirjoihini signeeraukset. Joten maanantaina Jyrkkälän sivukirjaston uutuushyllyyn palautan nuo kaksi uusinta nopeimmalle lainaajalle ja nautin ikiomasta trilogiasta.
Ihkaoma kappaleeni Varistytöstä.
Tänään aamu alkoi mukavasti WSOY:n ja Tammen bloggaribrunssilla, jossa meitä hellittiin aamukahvilla ja kirjailijoilla. Ella Kanninen haastatteli iloisen sujuvasti monella kielellä ja kuulimme niin kirjojen juonista kuin itse luomistyöstäkin. Sekä monenmoista hauskaa.
Maritta Lintunen kertoi kiehtovasta Hulluruoholasta.
Sinikka Nopolalta on ilmestynyt Eilan, Rampen ja Likan parhaat. Hän opetti myös, että banaani on tampereeksi "ponooni". Parhaita osuuksia valitessaan hän myös kertoi hämäläisittäin miettineensä, mahtaako kukaan niistä pitää.
Jari Järvelä hauskuutti paitsi yleisöä myös Ella Kannista. Uutuuskirja Särkyvää pääsi lukupinossani aika korkealle.
Riina Katavuoren Wenla Männistö on kirja, jota hän kirjoitti monta vuotta. Hieno, hieno kirja. Se päätyi nyt Tomin lukulistan ykköseksi, joten blogissa siitä kuullaan pikapuoliin.
Norjalainen Kim Leine oli puhumassa kirjastaan Ikuisuusvuonon profeetta, joka sai vuonna 2013 Pohjoismaiden Neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Kirja on nyt ilmestynyt Keltaisessa kirjastossa ja löytyy onnellisesti myös meidän kirjahyllystämme. Siitä lisää toisella kertaa!
Italialainen Paolo Giordano tuli kertomaan uutuuskirjastaan Ihmisruumis. Ella Kanninen jutusteli ensin Paolon kanssa italiaksi, minkä jälkeen hän alusti hengästyttävällä tahdilla suomeksi kirjan syntyhistoriasta ja siitä, miten hän jo aiemmin sai ajoitettua haastattelun Paolon kanssa. Suomeakin voi puhua papattaa lujaa tahtia, sillä italialaiselle Ellan puhetulva kuulosti siltä, ettei siinä ollut lauseiden saatika sanojen välejä lainkaan. Hauskaa. Sinikka Nopola kysyi Paolo Giordanolta kirjoittamisen helppoudesta:
- Do you get a flow, is writing easy?
- No! I hate working. I wait until out of exhaustion I start writing, being fed up of waiting. And I hate the first version of a book.
(Kirjoitin muistiinpanoja hiukan koukeroisesti, joten aivan sanatarkka ei tuo yläpuolen sitaatti ole.)
Kiitokset Bonnierin - siis WSOY:n ja Tammen - väelle mukavasta aamupalasta ja tilaisuudesta kuulla suoraan kirjailijoilta uutuuksien taustoja. Arvokasta!
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS oli kutsunut bloggareita myös tapaamiseen. Tilaisuuden aluksi Eva Wahlström kertoi uudesta kirjastaan - ja Evan poistuttua paikalta tiedottaja paljasti, että monelle on ollut kova pala se, että SKS julkaiseen nyrkkeilijän uraa käsittelevän kirjan. Kirja on kuitenkin saanut hienoa palautetta ja se kertoo huippu-urheilijan pohdinnoista uran jatkamisesta ja muun elämän yhdistämisestä. SKS:ltä on ilmestynyt tänä syksynä monta kiintoisaa kirjaa ja aionkin tutkailla uutuusluetteloa tarkemmin.
Valovoimaisen Eva Wahlströmin habaa kelpasi esitellä. Kirjaa myös.
Tapasin myös Myllylahden osastolla kirjailija Jaana Lehtiön, jonka dekkarista kirjoitin aiemmin tällä viikolla. Hän kertoi valineensa komisariolleen nimen pohtimalla jotain mahdollisimman tavallista nimeä. Sattuipa sitten niin, että Juha Muhosia löytyy Porvoosta (jonne kirjat sijoittuvat) ja kirjan julkistustilaisuudessakin oli ollut yksi paikalla. Eli joudun siis elämään sen tietouden varassa, että Muhosia ja Kutvosia löytyy Suomesta paljon ja sitä minun lienee syytä sietää.
Kuvassa oikealla on porvoolainen kirjailija Jaana Lehtiö ja vasemmalla Myllylahden syksyllä ilmestyvän dekkarin tekijä Tiina Martikainen.
Elisa Kirjan osastolla käytiin vielä hyviä keskusteluja sähköisestä kirjasta. Minullakin mukana kulkee aina vähintään kännykkä, jonka Elisa Kirja -sovelluksella luen lääkäreiden odotushuoneissa Hyvä aviomies -kirjaa sivun pari kerrallaan. Saa nähdä, koska saan sen kirjan loppuun. Lukukokemus on kuitenkin erilainen. iPadilla luen paljon kirjoja sähköisessä muodossa ja täytyykin tehdä jokin blogipostaus puhtaasti sähköisestä kirjasta. Voin suositella! (Ja messuviikolla hyödynsin kolmen kirjan kohdalla Elisa Kirjan mainioita messutarjouksia: 3,90 eur / päivän kirja.)
Ja tässä pikaisesti polvilta täräytetty kännykkäkuva, johon tiiviistyy puolet bloggarin elämän gloriasta: bloggaritapaamisen pikkusyötävät. Herkkuja! Kiitos Elisa Kirja.
Kerrosta alempana oli kirjamessujen kanssa samaan aikaan ruokamessut. Kahden päivän aikana ennätin pikaisesti käväistä siellä moikkaamassa entistä työkaveriani Sirpaa, jonka
Umbria.fi -osastolla oli aika vilinä. En edes viitsi aloittaa kertomusta siitä, minkälaiset helsinkiläiset ruokamessut olivat turkulaiseen pikkupikkuserkkuunsa verrattuna.
Paljon mahtui kahteen päivään. Nyt meillä on isot kirjapinot odottamassa lukuhetkiä ja paljon uutta blogattavaa. Oli hirmuisen hauskaa nähdä muita bloggareita, vaikka en voi luvata, että jatkossakaan osasisin yhdestää nimiä ja kasvoja blogeihin. Hyvä alku, kuitenkin.
