Aluksi teksti tökki niin, että ajattelin kustannustoimittajankin olleen kesälomalla. Lauseet kuten "Kuoleminen kuului siihen maailmaan, se, että miehiä kuoli" eivät varsinaisesti ime mukaansa. Toinen ongelma on, että näkökulmat lipsuvat, yhden kappaleen sisällä saattaa olla kaksi näkijää sekaisin, ja varsinkin lapsen näkökulma on usein epäselvä - kuin kirjoittaja ei osaisi päättää ulkopuolisen kertojan ja lapsen oman näkökulman välillä.
Mutta mitä pitemmälle kirja ehti, sitä enemmän siitä aloin pitää. Tunnelman ja miljöön kuvaajana Lassila on parhaimmillaan, ja hillitty vähäeleisyys (esimerkiksi ajankuvan suhteen) pitää kokonaisuuden hienosti kurissa. Myös tapahtumat ovat mukavan pieniä ja arkisia, vaikka aikuisilla onkin monenlaista eletyn elämän taakkaa harteillaan. Kaiken yllä lepää kuitenkin kesän lämmin henki, ja niin on hyvä.
Pertti Lassila: Armain aika
Teos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!