Elämäntaito-oppaiden olemassaolon syy

Pyrin kiertämään kaikenlaiset elämäntaito-oppaat kaukaa, mutta nyt kävi niin, että tulin sijainneeksi lentokoneessa mukanani vain yksi kirja, joka oli Saku Tuomisen Luova järkevyys. Se on kirja luovuudesta, "manifesti arkisen luovuuden puolesta, luovaa hulluutta ja loputtomia innovaatioprosesseja vastaan." Kirja kuulemma soveltuu "yritysjohtajalle ja taiteilijalle, tutkijalle ja putkimiehelle, nuorelle ja vanhalle."

Jaahas.

Harvaan ladotun opuksen teksti koostuu juuri sellaisesta höttöisestä itsestäänselvyyksien vuosta jota odottaa sopii: "Olennaista on pitää mieli avoinna ja ihmetellä." "Uskon, että viime kädessä kaikki suuri lähtee aina luovuudesta."

Juu että silleen.

Otava, kuten monet muutkin kustantajat, näkee kuitenkin tällaisen kirjallisuuden olemassaololle syyn. Nyt kun tulin lukeneeksi kirjan kannesta kanteen, pystyn näkemään sen. Se ei ole kirjan uria aukovassa ajattelussa eikä huikeassa kyvyssä tiivistää, vaan se on siinä, että kun pysähtyy kokonaisen kirjan ajaksi miettimään, tulee miettineeksi aika kauan. Ja jos hyvin käy, mietinnän tuloksena tulee ehkä muuttaneeksi jotain, työssään tai yksityiselämässään.

Hetkinen - näinhän käy minkä tahansa kaunokirjallisen teoksen parissa. Jos ei jaksa tai pysty lukemaan oikeita kirjoja, voi tilannetta yrittää paikata elämäntaito-oppaalla.

Saku Tuominen: Luova järkevyys. Arkisen luovuuden ylistys
Otava