Luin vääriä kirjoja.
Muita hyviä ominaisuuksia on johdatus Petri Tammisen mielenmaisemaan, hänen häpeän, pelon ja sivullisuuden tunteiden täyttämään kirjailijuuteensa ja miehenä olemiseensa. Tamminen kertoo ujoudestaan, joka määrittelee hänen tekemisiään ja etenkin tekemättä jättämisiään pitkin matkaa. Jos joku asia hetken tuntuukin onnistuvan, taotaan viimeistään kotimatkalla auton rattia ja huudetaan suoraa huutoa.
Olennainen osa Tammisen mielenmaisemaa ovat hänen kirjalliset esikuvansa, Veijo Meri, Antti Tuuri ja Antti Hyry. Yksinkertainen ilmaisu ja ilmiasu, joka jättää lukijalle tilaa asettaa oma elämänsä ja omat kokemuksensa aukkopaikkoihin. Tammisen kirjoja käännetään muille kielille, hän käy puhumassa niistä ulkomailla, mutta kosmopoliitista hän on niin kaukana kuin olla voi. Tammisen aforistinen kieli syntyy vähäpuheisten, "humalassa kukan lailla avautuvien" suomalaisten miesten suista. "Kirjoittaminen pelottaa minua, se on minusta pelottavaa, mutta jos lauseiden alta kuultaa lapsuudesta tuttujen hiljaisten miesten ääni, teksti alkaa vaikuttaa sen verran yksinkertaiselta että uskallan sitä kirjoittaa."
Suomalaisessa kirjallisuudessa huumori kuuluu miesten kirjoihin, eikä sillä useinkaan ole asiaa esimerkiksi palkinnoille. Tamminen kertoo näin: "Suomalainen huumori on kuin tryffeli, sen löytämiseen tarvitaan sika. Olo on aina oudon sivistymätön ja syyllinen, kun hakeutuu huumorin hyllylle. Niin kuin olisi pahanteossa, aikaansa tuhlaamassa. Mutta punnitaanpa - kumman ottaisin mieluummin iltojani ilostuttamaan, kaikkien Nobel-palkittujen kirjailijoiden tuotannon vai Veikko Huovisen ja Aapelin? Selvä peli: nobelistit ulos, humoristit sisään ja tähänkin torppaan palaa elämänilo. Huovismainen kontrastintaju puhuttelee erityisesti miehiä, sillä miehen elämä on nimenomaan erillään pitämistä, karkeuden salaamista, oman olemuksen piilottamista ja siinä epäonnistumista."
Kirjallisuus on keski-ikäisen naisen hallussa, koska kirjojen lukijat ovat keski-ikäisiä naisia, silloinkin kun he ovat miehiä. Tamminen oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2006 Enon opetukset -romaanillaan, mutta ei palkintoa saanut. Sika pitää kuohita ennen kuin sen palkitsemisesta voidaan edes puhua. Sain eilen päätökseen Mikko Rimmisen Nenäpäivän, joka on erinomainen esimerkki tästä. Nenäpäivä erityislaatuinen teos, koska se on humoristinen ja Finlandia-palkittu, aivan epäuskottavan yhtälön tulos. Kun kirjailija laittaa Nenäpäivän hassusti sekoilevaksi ja torttöileväksi päähenkilöksi keski-ikäisen naisen, jättää kaikki kirosanat kirjoittamatta ja lopettaa teoksen kauniiseen joulukuvaelmaan, saa humoristikin palkintonsa.
Jos aiot kohdata Petri Tammisen, lue ensin Muita hyviä ominaisuuksia. Lue sitten kaikki muut hänen kirjansa, niissä kohtaat hänet parhaiten.
Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia
Otava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!