Sain 80-90-lukujen vaihteessa kulkea Tommin porukoissa bändikaverina viiden vuoden ajan, joten minulla on sitä kautta erityinen intressi tähän kirjaan. Mutta yhtä hyvin se toimii sillekin, jolla moista intressiä ei ole.
Kirjan sivuilta piirtyy kuva moniulotteisesta ja paljon eläneestä ihmisestä, hyvine ja huonoine puolineen. Särmikäs ja lujatahtoinen, sitä Läntinen todella on, ja vaikka mukanakulkijoiden mielipidettä ei ehkä aina ole kyselty, on toisaalta äärimmäisen helppoa kun toinen tietää tasan tarkkaan mitä tahtoo ja miten se saavutetaan - eikä koskaan mene sieltä missä aita on matalin. Minulla on pelkästään hyviä muistoja noista ajoista.
Tarina etenee jouhevasti, kerronta imee mukanaan. Enimmäkseen edetään kronologian mukaan, mutta toisinaan palaillaan taas taaksepäin, koska välillä edetäänkin teemoittain. Hiukan siitä syntyy toistoa, mutta se on ihan ookoo. Tarinassa riittää käänteitä, se kulkee varhaisesta tahtotilasta voittoihin ja myös pettymyksiin, sitten alkoholismin alhoon ja taas takaisin ylös.
Sen sijaan kustannustoimittamista kirja olisi kaivannut lisää. Muutamat hassut kirjoitusvirheet kuten bernoo (Pernod) tai Liikkuva lapsi (Liikkuvat lapset, turkulainen yhtye) vielä ymmärtää, mutta kanssakulkijoiden sitaattien persoonamuotojen vaihtelussa ei ole mitään tolkullista: "Ilmarin synnyttyä Mirja alkoi olla enemmän huolissaan Tommin voinnista. Sitä ennen minua [=Mirjaa] ohjasi ajatus, että jokainen vastaa itsestään - -"
Kirjan loppupuolen pohdinnat taiteilevat naistenlehtijutun kvasiaforismien rajalla, mikä sanotaan ääneenkin: "Nämä ehkä kliseisiltä kuulostavat sanat ovat nykyajan elämänviisauksia." Korkealentoisia ajatuksia olisi voinut maadoittaa enemmän konkretiaan, yksityiskohdissa kiinnostavuus piilee. Onneksi niitä on tähän teokseen kirjattu messevä määrä.
Susanna Ruuhilahti: Tommi Läntinen. Ääretön ikävä. Ura ja elämä
Minerva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!