Enää ei tarvitse miettiä olenko vai enkö. Nenä ja muut pietarilaisnovellit sisältää Nenän ja neljä muuta novellia (Nevski prospekt, Mielipuolen päiväkirja, Päällystakki ja Muotokuva) sekä Mihail Šiškinin kirjoittaman esipuheen.
Vaikka muistaisinkin lukeneeni jonkun näistä aiemmin, en mitenkään voisi muistaa tärkeintä, niiden kieltä. Se on huikeaa, ja Vappu Orlovin suomennos on erinomainen. Siinä on parinsadan vuoden etäisyyden aikaansaama vanha sävy, mutta se on kiillotettu aivan tuoreeksi. Ajattomaksikin sitä voisi luonnehtia, mutta syyllistyisin hybrikseen niin tehdessäni: klassikoiden päivittäminen ei lopu koskaan, koska ajat ja kieli muuttuvat eikä tuo muutos lopu koskaan. Tänä päivänä tämä on kuitenkin Suomen parasta Gogolia. Lainausta tähän ei kannata sijoittaa, koska kokonaisuus ja siitä välittyvä tunnelma ovat yksittäisiä lauseita tärkeämpiä.
Eniten pidin viimeisestä novellista, kaksiosaisesta Muotokuvasta. Polveilevien lauseiden lomasta kohoaa mystinen tarina paholaismaisista silmistä, jotka taulun kankaalta hallitsevat ihmisiä ja saattavat pahan matkaan. Samaa mystiikkaa on kaikissa novelleissa, ja käsittämättömältä monesti tuntuva, titteleitä palvova venäläisyys on kiehtovaa.
Mutta tämäkin pitäminen voi olla harhaa. Luin nimittäin kirjaa niin hitaasti, että ensimmäisten novellien lumo saattoi ehtiä haalenemaan. Siihen asti kunnes ihmisaivoja jotenkin parannetaan joudun epäilemään muistiani ja ulkoistamaan sen mikä ulkoistettavissa on tällaisiin blogikirjoituksiin.
Nikolai Gogol: Nenä ja muut pietarilaisnovellit
Suom. Vappu Orlov
Aula & co
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!