Jyrki Lehtolan sanotaan olevan Suomen ilkein kolumnisti. Tesla metsässä on Lehtolan esseekokoelma vuodelta 2019, siinä hän antaa palaa täydeltä laidalta.
Teksti on samanlaista kuin Lehtolan kolumneissa, ja sellaisia osa teksteistä on alun perin ollutkin, usein Image-lehdessä julkaistuina.
Kirjassa on maantieteellinen painotus. Osansa Lehtolan ilkeäilystä saavat niin Helsinki, Tampere, Espoo, Mänttä-Vilppula, Lappi, Hanko kuin Oodi-kirjastokin. Paikat eivät tietenkään merkitse sinällään mitään, vaan se, mitä ihmiset niissä tekevät. Lisäksi Lehtola pohtii esimerkiksi muukalaisiin suhtautumista, suomalaista eliittiä ja Flow-festivaalia. Kotikaupunkini Turku mainitaan vain lyhyesti positiivisessa yhteydessä.
Teksti on vimmaista, viihdyttävää ja paikoin hauskaa, oikein hyvää iltalukemistoa siis. Ja Lehtola on erinomaisen monialaisesti sivistynyt mies, minkä osoittaa esimerkiksi se, että hän tuntee George Crumbin verrattoman Black Angels -sävellyksen.
Mutta pitkään tätä kirjaa ei voi kerralla lukea, silloin se alkaa puuduttaa. Vaikka se pitää kielellisesti imussaan, on ilkeilyn asia sen verran yksitotista. Kirjan päättävä ”Jumalan viimeinen saarna” on esseistä selvästi paras, se ruotii nykymaailman menoa tolkun ihmisen näkökulmasta.
Lauseet on hiottu tarkasti, esimerkkejä Lehtolan tyylistä voisi napsia mistä kohtaa tahansa. Ja niinpä teenkin.
”Lappilainen kulttuuri on antanut paljon koko Suomelle ja antaa jatkuvasti edelleenkin. Ville Valon vasempaan käsivarteen on tatuoitu Timo K. Mukka, ja Paperi T:n käsi vapisee parhaillaan Itäkeskuksessa hänen ojentaessaan tatuointiliikkeen työntekijälle valokuvaa Erno Paasilinnasta.”
”Taideyliopistojen siirtäminen Lappiin voisi virkistää myös lappilaista taiteilijakuvaa ja siihen liittyvää mytologiaa, kun taide pystyttäisiin näkemään Lapissakin muuna kuin alkoholismin sivutuotteena, jossa on peräaukko, hirttoköysi ja kansallispuku.”
”Ettekä te edes pystyneet noudattamaan omia uskomuksianne. Toiseksi ja toisten kulttuuriksi teille kelpasi vain se, joka oli riittävän kaukana ja jonka pystyi uneksimaan eksoottiseksi, toiseksi kuin se oli. Läheltä tuleva toiseus sai teidät vapisemaan raivosta, koska se tuli liian läheltä ja te näitte siinä itsenne.”
Jyrki Lehtola: Tesla metsässä
Siltala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!