Sattuma on paras tapa löytää uutta, mielenkiintoista luettavaa. Aina ei osu kohdalleen, mutta toisinaan voi yllättyä aivan suuresti. Niin kävi tämän kirjan kanssa.
Johanna Pitkärannan Lakiankuut on novellikokoelma, joka sisältää kaksitoista tarinaa Pohjanmaalta. Ja sepä on kerrassaan mainio kirja!
Sanataiteessa tärkeintä on tietysti kieli. Pitkäranta taitaa todella pohjalaismurteen, se on riemullisen komiaa ja uskottavaa, ja sanasto on huomattavan rikasta koko ajan. Joka sanaa ei ymmärrä, mutta sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä. Tai itse asiassa sillä on paljonkin merkitystä, se kun on ainoa tapa laventaa sanavarastoa ja sitä kautta maailmankuvaa.
Pitkäranta on taitava kirjoittaja myös teknisesti. Lukija viedään keskelle tarinaa, uuteen tilanteeseen, aivan sokkona. Ja sitten näytetään novellinmittainen välähdys, josta avautuu kokonainen maailma. Sillä tavalla hyvä novelli toimii. Kaikki kaksitoista ovat tasavahvoja, heikkoja lenkkejä ei ole.
Kaikissa tarinoissa on onnellinen loppu - tai jos ei aivan onnellinen, niin lämminhenkinen joka tapauksessa. Se sopii aikaamme, jossa huonot uutiset täyttävät näköalan. Näissä tarinoissa on jotain samaa kuin Petri Tammisen Se sano -kirjan kertomuksissa, ja myös Rosa Liksomin lyhyttarinoille nämä ovat sukua.
Aiheet ovat moninaisia: sota, siirtolaisuus, maaltamuutto, pohjalainen ylpeys, nuukuus ja vaatimattomuus. Tyylilaji on enimmäkseen realistinen, mutta hyppyjä tehdään myös todellisuuden tuolle puolen.
Vasta viimeisen tarinan kohdalla tajusin kirjan rakenteen: joka kuukaudelle on oma tarinansa. Tämä piti varmistaa selailemalla taaksepäin - se, että joutuu palaamaan syystä tai toisesta, on aina hyvän kirjan merkki. Ja sitten tajusin, että asiahan oli minulle kerrottu jo kirjan nimessä. En sitä vain ollut ymmärtänyt.
”Aliina oli aina keittäny sumppia jos joku tuli käymähän. Iiska oli jo silloonki paremmin vain vuoleskellu tuvan nurkas ja kuunnellu valamista puhetta.”
Johanna Pitkäranta: Lakiankuut. Kakstoista tarinaa murtehella
BoD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!