tiistai 27. kesäkuuta 2023

Ei tarinaa, ei juonta, ei toimintaa

Paul Austerin New York -trilogian toinen osa on nimeltään Aaveita. Se on pienoisromaani, vain vajaat sata sivua. 


Aaveita on monin tavoin samanlainen kuin trilogian ensimmäinen osa Lasikaupunki. Hahmot sulautuvat toisiinsa, odotukset ja kausaalisuhteet eivät toimi niin kuin tarinoissa yleensä. Postmodernia dekonstruktiota tämä kai on. 

Blue-niminen yksityisetsivä saa toimeksiannon mieheltä nimeltä White. Tehtävänä on varjostaa Black-nimistä henkilöä. Kaikki sivuhahmotkin ovat värien mukaan nimettyjä. Tarinassa ei tapahdu muuta kuin se, että Blue istuu huoneessaan ja katselee kuinka Black kirjoittaa. Ehkä se on kuvaus kirjailijan työstä, ehkä eksistentiaalinen mietelmä, ehkä jotain muuta. 

Ainakaan tätä kirjaa ei kannata antaa sille, joka ei lue paljon. Tulee nimittäin helposti varmistettua ettei lue jatkossakaan.

Kirjailijan työhön viittaillaan usein.

”Päivien vieriessä Blue tajuaa, että tarinoita voi keksiä loputtomiin. Sillä Black ei ole kuin jonkinlainen tyhjä tila, aukko tapahtumien kudoksessa, ja aukon voi täyttää mikä hyvänsä tarina.” Juuri tästä syystä Austerin trilogiaa on vaikea arvottaa, koska tuntuu, että näissä voisi olla mikä tahansa tarina, eikä kirja siitä muuksi muuttuisi. Auster on kirjoittanut analyysin ja kaiken mahdollisen kritiikin jo sisälle tarinaan.

”Blue luuli saavansa lukea tarinan tai ainakin tarinan tapaisen, mutta tämä on pelkkää tyhjänpäiväistä jaaritusta.”

”Tuntuu kuin hänet olisi tuomittu loppuiäksi istumaan huoneessa ja lukemaan kirjaa. Aika kummallista olla parhaimmillaankin vain puoliksi elossa, nähdä maailma vain sanojen kautta, elää vain muiden elämän kautta. Mutta jos kirja on mielenkiintoinen, ehkä se ei olekaan hassumpaa. Tarinahan voi niin sanotusti temmata hänet mukaansa, jolloin hän vähitellen unohtaa itsensä. Kirja ei kuitenkaan anna hänelle mitään. Siinä ei ole tarinaa, juonta eikä toimintaa; on vain mies, joka istuu yksin huoneessa ja kirjoittaa kirjaa.”

Paul Auster: Aaveita (New York -trilogia)

Suom. Jukka Jääskeläinen

Tammi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!