Juha Seppälän kirjallisuuteen sain ensimmäisen kosketuksen 90-luvulla. Varsinkin Super Marketin hillittömyys ja Hyppynarun musiikkitieteilijä kolahtivat, opiskelinhan tuolloin musiikkitiedettä. Musiikkitieteilijöistä kun ei kovin monta kirjaa ole kirjoitettu.
Seppälän edellinen teos, Merille, jäi minulta kesken. Ei vain napannut. Otetaanpa siis uusi yritys tämän Rintalaa lukiessa -kirjan kanssa.
Se ei jäänyt kesken, vaikka en muistaakseni yhtään Rintalan teosta ole lukenut. Sanon muistaakseni, koska 90-luvulla kotimaisen kirjallisuuden opintojeni aikaan en vielä pitänyt blogia tai muutakaan muistikirjaa, joten moni lukukokemus on unohtunut. Elämä on sellaista.
Seppälän teos on Rintalan kirjojen lähilukua ja puhelinkeskusteluja ja kirjeenvaihtoa Rintalan kanssa. Se on mielenkiintoista, kahden kokeneen kirjailijan juttuja seuraa tietenkin mielellään.
Alkusanoissa Seppälä toteaa: ”Rintalan teosten maailma on merkinnyt minulle historian ja ajan ulkopuolelle asettumista, omaa todellisuuttaan, niin vahvat kytkennät kuin hänen tuotannollaan historiaan onkin.”
”Kun puhuu Rintalasta, on puhuttava Jumalasta”, Seppälä kirjoittaa. Jumalallisuuden pohdintaa on kirjassa paljon, ja se on paljon muutakin kuin uskonnollista pohdintaa. Toinen Rintalan kirjoissa toistuva aihe on isän etsintä, joka lomittuu edellisen aiheen kanssa. Mielenkiintoista.
Tosi kaukaa, välillä vähän liiankin kaukaa, Seppälä lähestyy Rintalan tuotantoa. Esimerkiksi hevonen symbolina -luvussa Rintalaan päästään vasta pitkän sitaattirykelmän jälkeen. Uskon kirjoittajan lukeneisuuteen vähemmästäkin.
Epäilemättä tämä kirja olisi aivan toinen lukukokemus, jos tuntisin Rintalan tuotantoa. Mutta toimii ilmankin, ulkopuolisuuden tuntu ei estä viisaita pohdintoja osumasta maaliinsa.
Juha Seppälä: Rintalaa lukiessa
Siltala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!